Kuukauden nobelisti Naguib Mahfouz: Miramar

Miramar on kreikkalaisen madamen pitämä täysihoitola Aleksandriassa. Asukkaina on viisi miestä, kaksi vanhaa ja kolme nuorta. Juuri maalta saapunut nuori kaunis palvelijatyttö Zuhra toimii tapahtumien katalysaattorina.

Aika on 1960-luvun alku, jolloin Nasser oli Egyptin presidenttinä ja poliittisena valtavirtauksena oli arabisosialismi. Miramarin asukkaisiin uusi aika kuningasvallan jälkeen on vaikuttanut eri tavoin. Muita tarkkaileva Amir Wagdi on jonkinmoista kuuluisuutta saavuttanut toimittaja, mutta nyt eläkkeellä. Vanhoista miehistä toinen on kuningasmielinen entinen korkea virkamies, joka on joutunut valvonnan alaiseksi. Nuorista miehistä yksi kuuluu ryhmään, jota nykyajan pitäisi hyödyttää. Hän on tuntemattomasta suvusta ja kotoisin maalta, mutta on päässyt nousemaan lähtökohtiensa yläpuolelle. Toinen nuorukainen on tyhjäntoimittaja, rikkaasta suvusta, jonka maaomaisuutta ei ole jostain syystä kansallistettu. Kolmas on radiotoimittaja, joka on joutunut Kairossa paitsioon mielipiteidensä vuoksi ja on tavallaan paennut Aleksandriaan.

Miramar on siis varsin poliittinen, tai ainakin yhteiskunnallinen kirja. Siinä on myös paljon viittauksia uskontoon ja Egyptin historiaan. Lukijaa autetaan runsailla viitteillä, jotka on onneksi sijoitettu kirjan loppuun, eikä sivujen alalaitaan. Viittaukset häiritsevät minua kaunokirjallisessa tekstissä, mutta tässä kirjassa ne olivat tarpeellisia ja sijoitettuna niin, että ne voi lukea silloin kun halusi.

Amir Wagdi toimii taustoittajana ja kertojana ensimmäisessä ja viimeisessä luvussa. Samat, palvelija Zuhran ympärillä pyörivät tapahtumat kerrotaan myös kaikkien kolmen nuorukaisen sanoin. Naiset, Zuhra ja madame, eivät saa omaa ääntään kuuluviin.

Miramar on näennäisen kepeä. Sen lukee todella nopeasti. Sitä voisi pitää ihmissuhderomaanina, jossa kolme nuorta miestä kilpailee kauniin naisen huomiosta, tai sitä voisi pitää rikosromaanina, sillä epäilty henkirikoskin siinä on. Samanlaiseen tyyliin oli kirjoitettu Mahfouzilta aiemmin lukemani Midaqq-kuja. Siinäkin vakavuus oli pinnan alla.

Naguib Mahfouzilta on suomennettu Miramarin ja Midaqq-kujan lisäksi Kairo-trilogia: Palatsikatu, Intohimon palatsi ja Sokerikuja. Blogikirjoituksia löysin vain kahdesta kirjasta:

Midaqq-kuja, Kirjakaapin kummitus

Palatsikatu, Oksan hyllyltä

Naguib Mahfouz: Miramar

Suomentaneet Pekka Suni ja Mustafa Shikeben

Tammen Keltainen kirjasto 1989, 261 s.

Arabiankielinen alkuteos 1967