Äärimmäisen onnen ministeriö tuo
mieleeni Salman Rushdien Keskiyön lapset, jonka luin pari vuotta sitten. Se ei
johdu pelkästään siitä, että molemmat kertovat Intiasta. Yhtäläisyyksiä on
enemmän. Molemmissa kirjoissa on paljon henkilöitä ja yksityiskohtia, kerronta
rönsyilee sinne tänne, ja molemmissa on selkeä yhteys Intian historiaan, Äärimmäisen onnen ministeriössä
erityisesti Kashmiriin. Musa,
yksi päähenkilöistä,
osallistuu aktiivisesti Kashmirin taisteluihin 1990-luvulla.
Kirjassa
hypitään ajassa edestakaisin. Joku tapahtuma saatetaan mainita ensin lyhyesti
ja siihen palataan myöhemmin eri näkökulmasta. Kaikki tarinan aikana ihmetystä
mahdollisesti aiheuttanut saa aikanaan selityksensä.
Neljä henkilöä nousee muita
tärkeämmiksi. Anjum on transseksuaali, jonka elämää seurataan aluksi pitkään.
Hänen mukanaan tarinaan tulee enemmän tai vähemmän erikoisia tyyppejä. Tilo,
Musa ja Naga ovat entisiä opiskelukavereita, joiden keskinäiset suhteet vaihtelevat
vuosien mittaan. Kaksi kadulta löytynyttä hylättyä lasta yhdistävät kohtaloita.
Lasten kautta tulee näytetyksi yksi Intian yhteiskunnan ongelmista.
Kashmirin ja köyhyyden lisäksi
Roy nostaa esille paljon muuta, esimerkiksi Bhopalin kaasuvuodon tiedämme
täällä Suomessakin. Intialaiset poliitikot saavat ankaran kohtelun. Erästäkin
pääministeriä kutsutaan häkkikaniksi. Kastijärjestelmästä Intiassa ei tunnuta
pääsevän eroon, eikä uskonnollisista ristiriidoista.
Huomaan kirjoittaneeni tylsän
jutun kirjasta, joka on rehevä ja monitahoinen eli kaikkea muuta kuin tylsä. Äärimmäisen onnen ministeriössä on niin
paljon, että siitä on vaikea kirjoittaa. Lukekaa se, niin tiedätte! Laitan
loppuun aiheestaan huolimatta kauniin lainauksen houkutukseksi.
”Marttyyrius hiipi Kashmirin laaksoon hallintalinjan yli, sotilaiden miehittämien kuun valaisemien vuoristosolien läpi. Yö yön jälkeen se kulki kapeita, kivisiä polkuja, jotka kiersivät sinisiä jääkielekkeitä kuin naru, ja yli laajojen jäätiköiden ja vuoriniittyjen, joilla lumi ulottui vyötäisille asti. Se tarpoi ohi lumikinoksiin ammuttujen nuorten poikien, joiden jäätyneet ruumiit muodostivat kaamean kuvaelman yötaivaalla kalpeana hohtavan kuun säälimättömän katseen alla, ja tähtien, jotka riippuivat niin matalalla, että niitä olisi voinut melkein koskettaa.”
Arundhati Roy: Äärimmäisen onnen ministeriö
Suomentanut Hanna Tarkka
Otava 2017, 478 s.
Englanninkielinen alkuteos The Ministry of Utmost Happiness 2017
***********
Helmet-haasteessa kohta 26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt.
Parhaillaan luettavana! Uskalsin lukea juttusi kun tiedän tyylisi, ettet märehdi sitä liian tarkkaan, kuten itselläni on tapana. Salman Rushdie tulee todella mieleen, eikä vain maan takia. Taidan silti pitää tästä Roysta enemmän. Ironiaa ja huumoria on vahvemmin mukana.
VastaaPoistaIlahduin kovasti kommentistasi, koska pyrin juuri siihen, että kuvailisin kirjan tunnelmia ja sen minussa herättämiä ajatuksia enemmän kuin esim. kirjan juonta.
PoistaRehevä - erinomainen sana tähän. On niin täysi ja monitahoinen. Eikä vaivaton, palasin taaksepäin välillä. Silti kannatti, avaa itselle uusia ajatuksia ja näkymiä. Hyvä kun postasit tästä!
VastaaPoistaTuo taaksepäin palaaminen! Minäkin jouduin tekemään sitä, kun käsittelyyn tuli joku tapahtuma, jota oli aikaisemmin vain sivuttu.
Poistaei ihan helppoo lukemista.
VastaaPoistaEi ihan helppoa, mutta ei liian vaikeaakaan. Vaatii lukijalta tarkkaavaisuutta.
PoistaViime vuoden paras ulkomainen minun mielestäni. Runsas, kuten kirjoitat, mutta täynnä asiaa ja samalla kaunokirjallisesti vahva. Ansaitsisi paljon lukijoita!
VastaaPoistaLuin aikanaan Royn Joutavuuksien jumalan ja sillä perusteella Äärimmäisen onnen ministeriö oli viime vuoden suomennetuista se, jota odotin eniten.
PoistaRehevä ja runsas sekä värikäs kirja, tunnelmaltaan hyvin intialainen. Pidin kovasti kirjasta ja varsinkin kirjailijan paikoitellen runollisesta kirjoitustyylistä.
VastaaPoistaRunollisesta tyylistä laitoin postaukseen lainaukseni. Toisaalta tyyli vaihteli, aika erilaista oli välillä.
Poista