Kuukauden nobelisti Joseph Brodsky: Keskustelu taivaan asujaimen kanssa

Viime kuun nobelistini oli Boris Pasternak. Tässä kuussa jatkoin toisen venäläisen runoilijan eli Joseph Brodskyn parissa. Brodsky joutui lähtemään Neuvostoliitosta vuonna 1972. Kokoelma on jaettu kahteen osaan juuri vuodesta 1972. Nobelin Brodsky sai 1987.

Ainakin tähän kokoelmaan valituista runoista moni pohjautuu Brodskyn omaan elämään. Esimerkiksi vielä Neuvostoliitossa kirjoitetusta runosta Kirjeitä roomalaiselle ystävälle (Martialiksen mukaan) löytyy seuraavat säkeistöt:

Vaikka kana ei todellakaan ole lintu, Postum,

                      niin kananaivoilla joutuu pulaan.

Jos on sattunut syntymään Imperiumissa,

                      paras asua syrjäisessä provinssissa meren äärellä.

Etäällä niin Caesarista kuin lumituiskustakin.

                      Ei tarvitse mielistellä, pelätä, kiirehtiä.

Sanot, että käskynhaltijat ovat kaikki pitkäkyntisiä,

                      mutta pitkäkyntinen on minulle parempi kuin verenimijä.

Vuoden 1972 jälkeen kirjoitetussa runossa Roomalaisia elegioita runoilija piilottelee Roomassa ja tuskailee omaa kirjoittamistaan. ”Yksityistä elämää. Repaleisia ajatuksia, pelkoja.” Ylistää kuitenkin naisia ”ajallisina jumalattarina”. Joissakin runoissa on haikeaa kaipuuta pohjoiseen. Onpa kokoelmassa myös runo Kellomäki, joka alkaa ”Tsuhnilta viedyille dyyneille eksynyt/vanerikauppala [- -]”.

Runoissa on paljon viittauksia antiikkiin ja Odysseiaan, esimerkiksi runot Aeneas ja Dido, Odysseus Telemakhokselle ja Ithaka.

Jos vertaan Brodskya Pasternakiin, niin Brodsky uudempana on luonnollisesti modernimpi. Modernimmalla en tarkoita pelkästään runojen muotoa, vaan erityisesti sanavalintoja (oletan, että kääntäjät ovat tienneet mitä tekevät). Molempien esikuvia ovat olleet Mihail Lermontov ja Anna Ahmatova. Lukemissani kokoelmissa kummaltakin oli Ahmatovan kunniaksi kirjoitettu runo. Venäläiseen runouteen perehtyvän pitäisi ilmeisesti tutustua Lermontoviin ja Ahmatovaan.

Nobelistisarjaani varten olen lukenut muutamien runoilijoiden tuotantoa, mutta suosikkeinani ovat pysyneet entiset Wisława Szymborska ja Pablo Neruda.

Muita blogikirjoituksia Brodskyn tuotannosta:

Joulutähti, Tahaton lueskelija (erinomaista oman lukukokemuksen kuvausta)

Veden peili, P. S. Rakastan kirjoja (Veden peili ei ole runokirja, vaan kertoo Brodskyn rakastamasta Venetsiasta)

Joseph Brodsky: Keskustelu taivaan asujaimen kanssa

Suomentanut Jukka Mallinen

Tammi 1995, 106 s.

Venäjänkieliset alkuperäisrunot vuosilta 1962-1993