Anniina Tarasovan esikoisromaanin
idea on hyvä. Taloudellinen yhteistyö Venäjän kanssa lisääntyy (tai ainakin
lisääntyi talouspakotteisiin saakka) ja suomalaiset firmat laajenevat
Venäjälle. Tavallisen suomalaisen Venäjä-tuntemus on vaatimatonta – joku käynti
Viipurissa tai Pietarissa ja muut tiedot lehdistä.
Se hyvä idea siis: kansainvälisen
suomalaisyrityksen Venäjällä toimivan tytäryhtiön taloudessa on epäselvyyksiä.
Pietariin lähetetään Turun pääkonttorilta sisäistä tarkastusta tekemään
urallaan eteenpäin pyrkivä nuori Reija Wren. Ensimmäinen ongelma tulee jo
junassa rajaa ylitettäessä. Pietarissa osa työntekijöistä häiritsee Reijan
tutkimuksia, ja kun Reija alkaa kiinnostua liikaa kadonneen lakimiehen Pavelin
tapauksesta, häirintä muuttuu uhkailuksi ja uhkailu teoiksi.
Reijan tukikohta on Pietarissa,
mutta hän käy myös Omskissa ja Moskovassa. Paikallisväriä on mukavasti. Olen
käynyt Moskovassa ja Pietarissa (Leningradissa) vain neuvostoaikaan. Silloin ei
ollut kirjassa kuvatun kaltaisia kahviloita, ravintoloita ja biletyspaikkoja.
Katujen nimiä ja nähtävyyksiä tunnistin. Punainen tori on kyllä edelleen
Punainen tori, eikä Punainen aukio, jota nimitystä kirjassa käytetään.
Kirja itse ei ihan yllä
lähtökohtansa tasolle. Vähempi shottien, skumpan, oluen ja krapulan kuvailu
olisi riittänyt. Välillä piti ihmetellä, tekeekö Reija joskus töitäkin.
Miesjutut veivät ajatuksen chick litin suuntaan. Valittu tyyli on kepeä, mikä
on sinänsä ok.
Lakimies Pavelin katoamista
tutkiessaan Reija löytää todisteita kivuttomasti. Juuri sopivasti jonkun
pöydältä tai Pavelin varastokomerosta Reijan silmiin osuvat oikeat paperit.
Keinot ovat aika helppoja ja ratkaisukin arvattavissa. Kovin yksin Reija on,
mutta kyllähän yksi periksiantamaton suomalaisnainen lyö laudalta kovaotteiset
rikolliset.
Luin Venäläiset tilikirjani
yhdessä päivässä, kun jouduin olemaan päivän paikallaan. Silloiseen olotilaani
kirja sopi. Jaksoi juuri ja juuri pitää kiinnostuksen yllä, eikä ollut liian
rasittava väsyneille aivoille.
Anniina
Tarasova: Venäläiset tilikirjani
Gummerus 2018, 469 s.
Sain kirjan kustantajalta
***********
Koska kirja on uusi,
se on julkaistu myös e-kirjana, joten se sopii Helmet-haasteen kohtaan 6. Kirja
on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.