Anniina Tarasova: Venäläiset tilikirjani

Anniina Tarasovan esikoisromaanin idea on hyvä. Taloudellinen yhteistyö Venäjän kanssa lisääntyy (tai ainakin lisääntyi talouspakotteisiin saakka) ja suomalaiset firmat laajenevat Venäjälle. Tavallisen suomalaisen Venäjä-tuntemus on vaatimatonta – joku käynti Viipurissa tai Pietarissa ja muut tiedot lehdistä.

Se hyvä idea siis: kansainvälisen suomalaisyrityksen Venäjällä toimivan tytäryhtiön taloudessa on epäselvyyksiä. Pietariin lähetetään Turun pääkonttorilta sisäistä tarkastusta tekemään urallaan eteenpäin pyrkivä nuori Reija Wren. Ensimmäinen ongelma tulee jo junassa rajaa ylitettäessä. Pietarissa osa työntekijöistä häiritsee Reijan tutkimuksia, ja kun Reija alkaa kiinnostua liikaa kadonneen lakimiehen Pavelin tapauksesta, häirintä muuttuu uhkailuksi ja uhkailu teoiksi.

Reijan tukikohta on Pietarissa, mutta hän käy myös Omskissa ja Moskovassa. Paikallisväriä on mukavasti. Olen käynyt Moskovassa ja Pietarissa (Leningradissa) vain neuvostoaikaan. Silloin ei ollut kirjassa kuvatun kaltaisia kahviloita, ravintoloita ja biletyspaikkoja. Katujen nimiä ja nähtävyyksiä tunnistin. Punainen tori on kyllä edelleen Punainen tori, eikä Punainen aukio, jota nimitystä kirjassa käytetään.

Kirja itse ei ihan yllä lähtökohtansa tasolle. Vähempi shottien, skumpan, oluen ja krapulan kuvailu olisi riittänyt. Välillä piti ihmetellä, tekeekö Reija joskus töitäkin. Miesjutut veivät ajatuksen chick litin suuntaan. Valittu tyyli on kepeä, mikä on sinänsä ok.

Lakimies Pavelin katoamista tutkiessaan Reija löytää todisteita kivuttomasti. Juuri sopivasti jonkun pöydältä tai Pavelin varastokomerosta Reijan silmiin osuvat oikeat paperit. Keinot ovat aika helppoja ja ratkaisukin arvattavissa. Kovin yksin Reija on, mutta kyllähän yksi periksiantamaton suomalaisnainen lyö laudalta kovaotteiset rikolliset.

Luin Venäläiset tilikirjani yhdessä päivässä, kun jouduin olemaan päivän paikallaan. Silloiseen olotilaani kirja sopi. Jaksoi juuri ja juuri pitää kiinnostuksen yllä, eikä ollut liian rasittava väsyneille aivoille.

Anniina Tarasova: Venäläiset tilikirjani

Gummerus 2018, 469 s.

Sain kirjan kustantajalta

***********

Koska kirja on uusi, se on julkaistu myös e-kirjana, joten se sopii Helmet-haasteen kohtaan 6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa.