Kuukauden nobelisti Ivan Bunin: Valitut kertomukset

Ivan Bunin sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1933 ensimmäisenä venäläisenä. Olen lukenut aikaisemmin hänen osittain omaelämäkerrallisen romaaninsa Arsenjevin elämä. Sen lisäksi Buninilta on suomennettu vain novelleja.

Valitut kertomukset sisältää 26 novellia, joiden alkuperäiset julkaisuvuodet vaihtelevat välillä 1892-1949. Bunin jätti Venäjän vallankumouksen jälkeen vuonna 1920 ja asui emigranttina Pariisissa. Siitä huolimatta novellit ovat täysin venäläisiä. Niiden maisema on venäläinen. Niiden sielu on venäläinen. Niissä on alakuloa, kaihoa ja haikeutta. Ne kuvaavat aikaa ennen vallankumousta, rapistuvia kartanoita, köyhtyvää pienaatelia, palvelusväkeä ja isäntiä.

Varhaisissa kertomuksissa on paljon luontokuvauksia luomassa tunnelmaa ja myötäilemässä ihmisten ajatuksia, vähän sillanpääläiseen tyyliin. Novellissa Kultainen maaperä minäkertoja ajaa kohti omaa maatilaansa ja kiertää autioituvia kartanoita.

”Viimeinenkin illan hohde himmenee. Pellot sinertyvät alakuloisesti kaukana, hyvin kaukana taivaanrannalla, aurinko painuu maan rajan alapuolelle isona sameanpunertavana pallona. Ja jotakin muinaisvenäläistä on tässä surullisessa näkymässä, tuossa sinertävässä etäisyydessä ja sameanpunaisessa auringonkiekossa. Nyt himmentyy vieläkin enemmän, nyt siitä jäi vain lohko, sitten ainoastaan tulinen värähtelevä juova…”

Rakkaus on ikuinen aihe, mutta Buninin rakkaustarinat ovat traagisia. Rakastettu on väärästä yhteiskuntaluokasta tai joku väärinkäsitys erottaa rakastavaiset. Petetty tulee hulluksi tai tappaa itsensä. Silloinkin kun kaksi toisilleen sopivaa ihmistä kohtaa ja tulevaisuus näyttää yhteiseltä, toinen kuolee tai päättää lähteä luostariin.

Pitkä novelli Mitjan rakkaus tuo mieleen Nuoren Wertherin kärsimykset, mutta Bunin nostaa selvemmin esille nuorten rakastumiseen kuuluvan ruumiillisen kiihkon ja epävarmuuden. Tšangin unet on yksi monista surullisista ihmissuhdetarinoista, mutta sen kertojana on Kiinasta ostettu koira, joka seuraa isäntänsä, merikapteenin, rappiota loppuun saakka. Poikkeuksellinen näkökulma nosti novellin yhdeksi suosikeistani.

Pidin ajallisesti varhaisista novelleista enemmän kuin myöhemmistä. Niissä oli herkkyyttä, joka kosketti. Jotkut viimeisistä novelleista olivat turhan melodramaattisia.

Novellihaaste 2:n mukaan peukutan kertomusta Elämän malja konfliktista.

Pappisseminaarilainen Kir Jordanski ja tuomiokapitulin virkailija Selihov kilpailevat samasta tytöstä, Aleksandrasta. Tyttö pitää enemmän Kir Jordanskista, vaikka pelkää häntä vähän, mutta valitsee Selihovin. Miehet vihaavat ja halveksivat toisiaan lopun ikäänsä. Kaikkien kolmen elämä menee pilalle: Kir Jordanskista tulee juoppo pelätty pappi, Selihovista armoton koronkiskuri ja Aleksandrasta murehtija. Novellissa on äärimmillään Buninin näkemys vääristä valinnoista ja rakkauden mahdottomuudesta.

Romaanista Arsenjevin elämä on kirjoitettu Jokken kirjanurkassa. Kolmannesta suomennetusta Buninin teoksesta Koiramaisia juttuja en löytänyt postauksia. Sekin on novellikokoelma.

Ivan Bunin: Valitut kertomukset

Suomentanut Juhani Konkka

WSOY 1969, 432 s.

Novellit on valittu v. 1965-67 Moskovassa ilmestyneestä Buninin Koottujen teosten 9-osaisesta laitoksesta

***********

Novellin Tšangin unet perusteella sijoitan kirjan Helmet-haasteen kohtaan 40. Kirjassa on lemmikkieläin.