perjantai 18. toukokuuta 2018

Seitsemän (suomalaista) novellia

Viime syksyn Helsingin kirjamessuilta löytyi novellikokoelma vuodelta 1963. Kirjoittajina on ajankohdan tunnettuja kirjailijoita. Mitään varsinaista yhteyttä kokoelman novellien väliltä en löytänyt, kirjoitusajankohtaa lukuun ottamatta. Antti Hyry ja Veijo Meri olivat minulle entuudestaan tutuimpia kirjailijoita.

Helena Anhava: Alkutalvesta Talvisodan alkuvaiheita tarkastellaan 14-vuotiaan helsinkiläistytön silmin. Perhe on esimerkiksi Helsingin linja-autoasemalla ensimmäisten pommitusten aikaan. Sen jälkeen he pakenevat maalle turvaan. Tyyliltään novelli muistuttaa hieman Hyryä. Yhdestä kohdasta tunnistin, että olen lukenut novellin aiemmin, vuosikymmeniä sitten.

Antti Hyry: Kesäkuu Pohjoisessa asuva nuorukainen Martti on Helsingissä teknillisen korkeakoulun karsintakurssilla. Martti on herkkä ihminen. Hän ihmettelee, miksi muut eivät ota rakkautta vakavasti kuten hän. Hän kirjoittaa runoja ja on kokenut raskaasti kihlauksensa purkautumisen. Nyt hän etsii uutta tyttöystävää asuntolasta ja luennoilta. Tämänkin novellin tunnistin lukeneeni aiemmin kohdasta, jossa Martti kuvailee fysiikan kokeen tehtäviä. Hyrylle tyypillisesti lyhyillä virkkeillä kuvaillaan tarkasti ympäristöä. Martti kulkee Bulevardia pitkin korkeakoulun päärakennukseen (osa nykyistä työpaikkaani), kävelee kolmannen kerroksen luentosaliin (siellä sali on edelleen) ja tauolle mennessään huomaa, että ensimmäisen kerroksen käytävän lattiassa näkyy ”muinaisten eläinten kuoria” (kyllä, siellä ne fossiilit ovat vieläkin nähtävissä). Hyry oli diplomi-insinööri, joten hän tunsi rakennuksen. Kesäkuu nousi toiseksi suosikikseni tästä kokoelmasta, mutta ei edellä mainitsemieni yksityiskohtien vuoksi, vaan epävarman nuoren miehen mielenliikkeiden ansiosta.

Leo Kalervo: Kesäpäivä 1875 Perinteinen kuvaus yhdestä päivästä suuressa maatalossa.

Christer Kihlman: Caligula Naimisissa oleva Martha on aloittanut suhteen itseään paljon nuoremman Haikin kanssa. Haikilla on kaapissa kuva Caligulan marmoripäästä. Haikin oma julmuus paljastuu, kun hän yrittää hukuttaa kissanpentuja ammeeseen, ja samalla selviävät hänen todelliset ajatuksensa Marthasta. Suhde päättyy tuohon kaapista ulostuloon.

Veijo Meri: Stipendiaatti Kirjailija on Kööpenhaminassa kirjoittamassa romaania. Hän haahuilee ympäri kaupunkia ja juo enemmän kuin kirjoittaa. Tähän novelliin en oikein päässyt sisälle.

Paavo Rintala: Eino Sympaattinen tarina isyydestä, isän esimerkistä ja läsnäolosta.

Willy Kyrklund: Häät Tämä novelli oli minulle yllätys. Se poikkeaa täysin kokoelman muista novelleista. Se nousi suosikikseni ja peukutan sitä sävystä (Novellihaaste 2).

Häät on kirjoitettu näytelmän muotoon. Hääväki odottaa, mutta sulhanen peruu viime hetkellä. Hänet suostutellaan perumaan perumisensa puhumalla ja väkivallalla. Peukutus tulee sävystä, jossa on absurdeja piirteitä. Hulvaton dialogi tuo mieleen Harold Pinterin.




Seitsemän novellia
WSOY 1963, 254 s.

***********
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 9. Kirjan kansi on yksivärinen. (En lue tekstin valkoista ja mustaa kannen väreiksi.)

2 kommenttia:

  1. Täysin aiheen vierestä huikkaan tähän, että sain oman Naisten aakkoset -haasteeni päätökseen. Z jäi viimeiseksi kirjaimeksi, loppuihin ei enää löytynyt nimiä. Kiitokset tosi mukavasta haasteesta! Täällä siis Z: https://oksanhyllylta.blogspot.com/2018/05/naisten-aakkoset-z-haaste-paattyy.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että osallistuit. Käynpä katsomassa.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.