keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Kaksi norjalaista: Bjørk ja Dahl (dekkariviikko)

Tämä on toinen kirjabloggaajien dekkariviikon kirjoitukseni. Blogista Yöpöydän kirjat löytyy listaus dekkariviikolle osallistuvista blogeista.

Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin
Samuel Bjørk on minulle uusi norjalainen dekkaristituttavuus. Minä matkustan yksin kuuluu poliisidekkareihin. Murhia tutkivan erikoisyksikön pomo Holger Munch ja hänen ”löytönsä” Mia Krüger ovat päähenkilöitä ja muu ryhmä toimii heidän tukenaan. Munch on aika tyypillinen poliisi dekkariin, yli 50-vuotias ja eronnut, mutta ei sentään alkoholiongelmainen. Mia Krüger on taitava ratkaisemaan rikoksia omalla omaperäisellä tavallaan, mutta hänellä on perhehistoriasta johtuvia ongelmia. Kirjan rikos on tunteita kuohuttava pikkutyttöjen sarjamurha. Mitään julmuuksia ei onneksi kuvata tarkasti. Henkilöitä on paljon. On uskonnollista fanatismia, vanhusten hoitolaitos, kaltoin kohdeltuja lapsia. Murhilla on yhteys sitä tutkiviin poliiseihin (tämä on sanottu jo takakansitekstissä), eivätkä sen tyyppiset dekkarit ole erityisiä suosikkejani. Muuten Minä matkustan yksin on hyvin sommiteltu ja kohtuullisen jännittävä. Perushyvä dekkari. Ihmettelen taas kerran, miksi alkuperäistä nimeä ei ole suomennettu. Se on paljon parempi kuin Minä matkustan yksin.

Kjell Ola Dahl: Hyiseen veteen
Kjell Ola Dahliakaan en ollut lukenut aiemmin. Bjørkin dekkarin kanssa samantapaista on poliisipääpari: nuori nainen ja vanhempi mies. Painopiste on urakeskeisessä ja yksinäiseltä vaikuttavassa Lena Stigersandissa. Hyytävän kylmänä joulukuun aamuna satama-altaasta löytyy ruumis ja samaan aikaan narkkari jää metrojunan alle. Tapaukset liittyvät tietysti toisiinsa. Pidin siitä, että taustalla on pelkkien henkilösuhteiden sijasta yhteiskunnallisia vaikuttimia eli maailman fosfaattivarannot, Norjan öljyrahasto ja eettinen sijoittaminen. Hyiseen veteen ei ole kovin jännittävä, vaikka Lena joutuu pari kertaa tukalaan tilanteeseen. Kesäisessä helteessä oli vaikea samastua Oslon joulukuisessa kylmyydessä kärvisteleviin ihmisiin, mutta se ei ole kirjan vika.

Näiden kahden dekkarin jälkeen norjalainen dekkaristisuosikkini on edelleen Karin Fossum.

Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin
Suomentanut Päivi Kivelä
Otava 2016, 428 s.
Norjankielinen alkuteos Det henger en engel alene i skogen 2013

Kjell Ola Dahl: Hyiseen veteen
Suomentanut Päivi Kivelä
Like 2012, 347 s.
Norjankielinen alkuteos Isbaderen 2011

6 kommenttia:

  1. Minustakin kirjan arvoa nostaa, jos siinä on yhteiskunnallisia vaikuttimia. Samuel Bjørkin suomennokset olen lukenut ja tykkäsin, mutta Dahl on lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka luen paljon dekkareita, niin aina näitä lukemattomia tuntuu löytyvän.

      Poista
  2. Minullakin on tuo Dahl kokonaan lukematta, mutta kaksi suomennettua Bjørkiä olen lukenut ja niistä pitänyt. Karin Fossumista olen täysin samaa mieltä. Viimeisin suomennos on vuodelta 2014. Miksiköhän Konrad Sejer -sarjan kahta uusinta ei ole saatu vielä suomeksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan. Konrad Sejeristä lukisin mielelläni lisää.

      Poista
  3. Olen lukenut yhden Dahlin dekkarin ja postauksessani ollut sitä mieltä, että vaikka pidinkin hänen psykologisesta otteestaan, hän ei ollut aivan Fossumin veroinen. Bjørk on vielä lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikuttaa siltä, että Karin Fossum on norjalaisista monen suosikki.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.