F. M. Dostojevski: Narri kartanon valtiaana

Dostojevskia ei tunneta humorististen teosten tekijänä, mutta olen lukenut häneltä jonkun satiirisen kertomuksen. Narri kartanon valtiaana on humoristinen, mutta sen huumori ei ole lempeää, vaan piikikästä. Kirjaa voi luonnehtia jopa farssiksi. Sen hahmot ovat kärjistettyjä, mutta pohjaltaan tosia ja tunnistettavia.

Foma Fomitš on rahaton kieroilija, joka on päässyt eversti Jogor Iljitšin kartanoon luikerreltuaan tämän äidin, kenraalittaren suosioon. Hän on ottanut pikku hiljaa kartanon valtaansa. Eversti on liian kiltti ja myöntyväinen pystyäkseen vastustamaan Foma Fomitšia. Mitään ei tehdä ilman Foman suostumusta. Kartano on täynnä everstin varoilla eläviä kaukaisia sukulaisia ja kenraalittaren ystäviä, jotka ihailevat ja liehakoivat Foma Fomitšia. Vain lapsi, everstin 15-vuotias tytär Saša näkee totuuden ja uskaltaa sanoa sen ääneen.

”Me kaikki olemme jo liian kauan saaneet kärsiä Foma Fomitšin, tuon teidän ilkeän, tuon iljettävän Foma Fomitšinne takia! Foma Fomitš kiusaa loppuun meidät kaikki, koska hänelle tolkutetaan vähän väliä, että hän on viisas, ylevä, jalo, oppinut, kaikkien hyveiden sekoitus, jonkinlainen yhdistelmä ja kimara, ja Foma Fomitš, tylsimys kun on, uskoo sen kaiken! [- -] Saatte nähdä, hän syö teidät kaikki, ja syypää siihen on isä! Foma Fomitš on iljettävä ja katala, sanon sen suoraan en pelkää ketään! Hän on typerä, oikukas, sottapussi, kiittämätön, julma, tyranni, juorukello, valesäkki…”

Kertojana on everstin sisarenpoika, joka on juuri saapunut Pietarista ja katsoo menoa kartanossa sivullisena. Hänen kauttaan lukija ymmärtää, että Saša on oikeassa. Foma Fomitš on taitava vallankäyttäjä. Hän on sivistymätön, hän halveksii tieteitä, hän on rajattoman itserakas, ja kun vaara uhkaa, hän järjestää näytöksen, jossa suuntaa huomion muualle ja tarvittaessa vaikka muuttaa mieltään. Äskeisen kirjoitettuani minusta alkoi tuntua, että kirjoitanko todella 1800-luvun puolivälin romaanihenkilöstä vai jo(i)stakin tämän hetken mahtihenkilö(i)stä. Taitaa olla perää siinä, että ihmisluonto ei muutu, vaikka maailma muuten muuttuu.

Foma Fomitš ei saisi valtaa ilman everstin saamattomuutta ja päättämättömyyttä. Siinä on oikeastaan pelottava huomio. Kirjan venäjänkielinen nimi on Stepantšikovon kylä, mutta suomennoksen Narri kartanon valtiaana on todella hyvä ja kuvaava nimi. Ja kun Dostojevskin kirjoittamasta farssista on kysymys, lopputulos ei ole se ilmeisin, jota lukija odottaa.

F. M. Dostojevski: Narri kartanon valtiaana

Suomentanut Juhani Konkka

Kansankulttuuri 1956, 272 s.

Venäjänkielinen alkuteos Selo Stepantšikovo 1859