Ville Ranta: Sade

Sade on tänä vuonna ensimmäinen kirja, jonka olen lukenut Helmet-haastetta varten. Haasteen yhtenä kohtana on sarjakuvaromaani. Sarjakuvaromaani on minulle täysin vieras genre. Ville Rannan nimi oli tuttu, joten lainasin hänen teoksensa. Valitsin Sateen, koska kuvittelin sen aiheesta, että se saattaisi liittyä ilmastonmuutokseen. Siitä ei kuitenkaan ollut kysymys, vaan siitä, kuinka lapsen syntymä luo maailman uudelleen. Tai niin minä ainakin ymmärsin.

Kaupunki hukkuu jatkuvaan sateeseen. Kuvista päätellen kaupunki on Helsinki, vaikka sitä ei sanota. Annika ja Jakop asuvat kaupungin korkeimmalla mäellä kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Kun kaupunki pikku hiljaa katoaa veden alle, taloon alkaa muuttaa uusia asukkaita. Tosin myös he lähtevät lopulta pois, niin kuin kaikki muutkin, paitsi Annika ja Jakop, heidän vasta syntynyt vauvansa ja pikkutyttö, joka tiesi koko ajan, että vauva on tulossa.

Kirjassa on mainioita hahmoja kuten sympaattinen pääministerin vaimo, taiteileva talonmiesnainen ja sekopäinen pastori, joka haluaisi aloittaa uuden ihmiskunnan luomisen. Pastorin viimeinen tukikohta on aivan ilmeisesti Kallion kirkon torni.

Koska Sade on ensimmäinen lukemani sarjakuvaromaani, en osaa verrata sen piirrosjälkeä mihinkään. Kuvat ovat mustavalkoisia ja sateinen veteen vaipuva Helsinki on kuin Venetsia kaduista syntyneine kanaaleineen. Vauvaa etsivän pikkutytön osuudet on piirretty oivaltavasti siihen tyyliin, jolla pikkulapset piirtävät.

Tarinassa on mukavasti absurdeja piirteitä, joista pidin. Sade oli positiivinen kosketus sarjakuvaromaaniin, mutta ehkä minun pitäisi opetella lukemaan myös kuvia, eikä vain tekstejä.

Ville Ranta: Sade

Asema Kustannus 2003, 185 s.

***********

Helmet-haasteen kohta 12. Sarjakuvaromaani.