Kuukauden nobelisti William Golding: Perilliset

William Golding muistetaan parhaiten Kärpästen herrasta, mutta on hän kirjoittanut toki muutakin.

Perillisissä ryhmä neandertalilaisia saapuu talviasumukseltaan kesäluolalle. Neandertalilaisiksi heidät tietää H. G. Wellsiltä alkuun otetun lainauksen mukaan. Ryhmä kutsuu itseään heimoksi, mutta heitä on vain kahdeksan: vanha nainen ja mies, kaksi nuorempaa paria ja kaksi lasta, joista pienempi on vasta imeväinen. Luola on jylhissä maisemissa joen, putouksen ja saaren äärellä.

Paikka ei ole kuitenkaan sama kuin ennen, koska saarelle on ilmestynyt ”uusia ihmisiä”. He ovat täysin ylivoimaisia heimoon verrattuna. Heillä on puunrungoista koverrettuja veneitä, työkaluja, astioita. Heimon jäsenillä ei ole mitään muuta kuin keppejä, joilla he yrittävät pitää hyeenat loitolla. Vanha mies on hyvin sairas ja muut kantavat hänelle joesta vettä käsissään. Uusilla ihmisillä on myös aseita, kivikärkisiä keihäitä ja jousipyssyjä. Heillä on jopa päihdyttävää hunajajuomaa.

Kohtaaminen koituu heimon tuhoksi. Pian jäljellä on vain toinen nuorempi pari, Lok ja Fa. Muut aikuiset ovat kuolleet ja lapset Liku ja Uutukainen ryöstetään.

”Nauruääni oli lähellä joen rantaa. Lok ennätti paikalle missä runko oli ollut poikittain veden yli. Hänen täytyi kiivetä puuhun, heilauttaa itseään ja pudottautua alas maahan ennen kuin hän oli taas polulla. Sitten keskeltä nauruääntä joen tällä puolen Liku alkoi kirkua. Hän ei kirkunut kiukusta eikä pelosta eikä kivusta, vaan ääni ilmaisi sellaista mieletöntä ja kammottavaa pakokauhua jota hän olisi ehkä tuntenut nähdessään käärmeen hitaasti lähestyvän.”

Kulttuurien kohtaamisessa kehittyneempi ja paremmin varustautunut vie voiton.

”Ne ovat käyneet meidän ylitsemme kuin ontto runko. Ne ovat kuin talvi.”

Teksti on värikästä, karheaa ja voimakasta. Lokin mielenliikkeitä kuvataan lyhyin virkkein. Käsitteellinen ajattelu on heimon jäsenille vaikeaa. He sanovat, että heillä on kuvia. Lokilla on vain vähän kuvia. Falla – naisella – on enemmän. Tarinan imu on voimakas. Lukija samastuu Lokiin ja Fahan, pelkää ja ihmettelee heidän kanssaan ja tietää samalla miten lopulta käy.

Kirjan viimeisessä luvussa tapahtuu lässähdys. Näkökulma siirtyy heimosta uusiin ihmisiin. Kertomuksen intensiteetti häviää turhiin selittelyihin. Edellisen luvun lopussa yksin jäänyt Lok hautautuu luolaan hyeenoiden vaaniessa ulkopuolella. Se olisi ollut täydellinen lopetus.

Löysin blogiarvioita vain kahdesta Goldingin suomennetusta kirjasta:

Kärpästen herra, Maailman ääreen

Laiva tulessa, Jokken kirjanurkka

William Golding: Perilliset

Suomentanut Eila Pennanen

Weilin+Göös 1985, 220 s.

Englanninkielinen alkuteos The Inheritors 1955