Anja Snellman: Side

Kirjassa on Ulla Jokisalon kuvitus, joka perustuu vanhoihin valokuviin.

Anja Snellman palasi Siteessä äidin ja tyttären väliseen suhteeseen, jota hän oli käsitellyt aiemmin romaanissa Ihon aika. Kertoja saa puhelun nuorelta mieheltä, joka osoittautuu hänen äitinsä aviottoman tyttären pojaksi. Ennestään tuntematon sukulainen johtaa kertojan muistelemaan äitiään ja omaa nuoruuttaan.

Muistoissa liikutaan 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alkupuolella. Kertoja siirtyy lapsuudesta murrosikään, käy lukiota, kokee ensimmäisen rakkaussuhteen ja lopuksi aloittaa yliopisto-opinnot. Suhde äitiin on tärkeä, mutta niin on myös suhde parhaaseen ystävään Paulaan. Molemmissa on omat ongelmansa ja kuprunsa.

Olen muutaman vuoden Snellmania nuorempi, mutta muistan hyvin pukeutumistyylit, musiikin, televisio-ohjelmat, ja tietysti tyttöjen jutut. Ne eivät taida riippua vuosikymmenestä. Taustalla pyörivät uutiset:

”Ensimmäisen sydänkohtauksensa isä sai samoilla hetkillä kun Eagle laskeutui kuun pinnalle, televisio pimeni ja minä näin jalkapöydilläni veripisaroita.”

En ole koskaan tullut ajatelleeksi, miten monikäyttöinen sana side on. Veriside, ystävyysside, haavaside, terveysside… ”Minä voin kertoa teille kaikenlaista, siteeksi.” Tässä kirjassa merkityksellisintä on sukulaisuuteen perustuva side.

Side on hyppelehtivä ja hajanainen, varmaan tarkoituksella, mutta minun ikäiselleni naiselle se oli nostalgista ja tuttua luettavaa. Ulla Jokisalon valokuviin pohjautuva grafiikka loi lisää menneen ajan tuntua.

Anja Snellman: Side

Kuvat Ulla Jokisalo

WSOY 1998, 166 s.

***********

Helmet-haasteen kohta 41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää on minusta hankala tuon konditionaalin perfektin vuoksi. Se poistaa nykyajan. Sijoitan nyt Siteen tuohon kohtaan. Minä elin kirjan kuvaamana aikana, mutta olin lapsi. Silloin olisi ollut paljon käänteentekevää nähtävää ja koettavaa aikuisellekin.