Nesbøn Macbeth mukailee Shakespearen näytelmää. Tapahtumat on siirretty
1970-luvulle rähjäiseen rapistuvaan rannikkokaupunkiin, jota vaivaavat
työttömyys ja huumeongelma. Olen lukenut näytelmän, ja hyvin sen hahmot ja
tapahtumat solahtavat korruptoituneiden poliisien, huumerikollisten, kasinoiden
ja moottoripyöräjengien maailmaan. Jopa noidat ovat mukana, aivan realistisesti.
Synkkä tämä kirja on, todella
synkkä, raaka ja verinen. Edes lapsia ei säästetä. Mutta samanlainen on
Shakespearen näytelmäkin.
Macbeth ei pyri kuninkaaksi, vaan
kaupungissa valtaa käyttäväksi poliisimestariksi. Lady yllyttää häntä.
»Etkö kaipaa valtaa? Etkö ole
mies, etkö himoitse huipulle? Tyydytkö suutelemaan toisten saappaita?»
Vallanhimosta tässä on kysymys
niin kuin näytelmässäkin. Macbethin kohdalla myös rakkaudesta, mutta valta on
ylitse kaiken muun.
Joskus kirja seuraa näytelmää hyvinkin
tarkasti, kuten tässä Macbethin ja Duffin (Macduffin) sananvaihdossa:
»Kun Hekate antoi lupauksensa,
hän unohti minut», Duff sanoi tarkkaillen Macbethin vasenta kättä. »Minä pystyn
tappamaan sinut, joten makaa siinä vain.»
»Onko sinulla kuulossa vikaa,
Duff, sanoin…»
»Minä en ole naisen synnyttämä!»
Duff kivahti.
»Eikö sinua ole synnytetty?»
»Ei. Minut leikattiin ulos äitini
kohdusta, hän ei synnyttänyt minua.»
Nesbøn Macbethin voi aivan hyvin lukea, vaikka ei olisi lukenut tai nähnyt
näytelmää. Se on itsenään jännittävä ja raadollinen rikosromaani. Siinä on yli 600
sivua, mutta ne kääntyvät nopeasti ja johdattavat vääjäämättömään lopputulokseen.
Jo Nesbø: Macbeth
Suomentanut Outi Menna
Johnny Kniga 2018, 640 s.
Norjankielinen alkuteos Macbeth 2018
Rosoa ja ruumita sekä varsinainen kieroilun, korruption ja kähminnän katekismus, - mutta myös rakkautta ja huolenpitoa.
VastaaPoistaNesbø ei aiheeseen kompastunut, vaan hänen taikansa puri tälläkin kertaa ja lukujäljeksi jäi rennon ilkikurisen tekstin tuottamisen maku ja ilo:)
Ilmeisesti päädyimme kirjasta vähän erilaiseen jälkitunnelmaan, mutta joka tapauksessa kirja on hyvä.
PoistaKiitos kommentista!