Matti Rönkä: Uskottu mies

Uskotussa miehessä Matti Rönkä palaa Viktor Kärpän pariin. Kärppä saa yllätyksekseen tehtävän. Hänen armeija-aikainen ystävänsä Pavel Ljudin on tehnyt itsemurhan ja jättänyt kirjeen, jossa toivoo Kärpältä viimeistä palvelusta. ”Tiedän että hoidat asiat. Hyvin. Oikein.” Kirje on sen verran outo, ettei Viktor Kärppä sitä oikein ymmärrä.

Pian selviää, että Ljudinilta – tai Suomessa paluumuuttajana Lyytikäiseltä – on jäänyt jotakin, josta kaikki ovat kiinnostuneita. Kaikki tarkoittaa todella kaikkia: Suomen rikospoliisi, Supo, Venäjän suurlähetystö, Pietarin kassa, ehkä myös GRU ja FSB ja joku niemämätön vielä. Viktor Kärppä on vaikean tehtävän edessä selvittäessään, mitä kaikki haluavat, ja mitä täytyy tehdä, jos ja kun jotakin löytyy.

Uskotun miehen tyyli on sama kuin se on ollut Kärppä-kirjoissa. Kärppä kipuilee kahden maansa välissä. Muutenkin tunnelma on hieman surumielinen. Kärppä pelkää vanhenemista, ei oikein osaa käyttää digilaitteita, eikä ymmärrä rakennusalan yrityksensä johtajaksi ottamansa nuoren Matti Kiurun johtamistapaa.

Ihmiset Kärpän ympärillä ovat samat kuin ennen, vain edellisessä kirjassa kuolleen Teppo Korhosen tilalla on uusi poliisi, nuori paluumuuttajataustainen Max Paappa. Hänen nimensä on huvittava. Huumoria on nimissä muutenkin. Taustalla toimiva salaperäinen eversti on Aleksei Karamazov. Huumoria on myös Kärpän digiosaamattomuudessa ja sanaväännöksissä. Sihteeri Oksanan suussa opportunisti muuttuu opporputinistiksi.

Uskotun miehen alku on räväkkä. Se johdatteli odottamaan samaa lopusta. Mitään hurjaa huipennusta ei kuitenkaan tullut. Asiat selvisivät ilman sitäkin.

Jos on pitänyt aiemmista Viktor Kärppä -dekkareista, pitää varmasti myös tästä.

Matti Rönkä: Uskottu mies

Gummerus 2019, 303 s.