maanantai 17. helmikuuta 2020

Helakukkula. Bulgarialaista lyhytproosaa

Kun etsin bulgarialaista luettavaa, löysin blogista Kirjan pauloissa novellikokoelman Helakukkula. Kirja on ilmestynyt 1980, joten novellit ovat aika vanhoja. Lyhyen esipuheen on kirjoittanut suomentamista ohjannut Kirsti Siraste. Loppuun on liitetty kirjailijoiden elämäkertatietoja. Melkein kaikilta kirjailijoilta kokoelmassa on kaksi novellia.

Vanhimmat novellit ovat luonnollisesti kertomuksia maaseudulta. Köyhien ihmisten elämän kurjuus näkyy varsinkin kahdessa novellissa, joissa viimeinen toivo sairaan lapsen paranemisesta asetetaan uskomukseen, isä Jumalan ilmestymiseen (Helakukkula) tai valkean pääskyn näkemiseen (Langalla). Jälkimmäisessä kertoja kuvaa lapsen isän olevan ”niitä pehmeitä kohtaloon alistujia joihin sopii sanonta tien antamisesta muurahaisellekin”.

Boris Aprilovin novellit Kosketus ja Syksyiset dyynit nousivat esille haikean viipyilevällä tunnelmallaan. Georgi Velitškovilla oli myös oma humoristinen tyylinsä (Tuhkimosatu ja Kilpailevat kaupungit), mutta taas kerran huomasin, että joko hyvän humoristisen novellin kirjoittaminen on vaikeaa tai minä en sitten vain pidä niistä. Enemmän pidin Liljana Mihailovan novelleista Solisti ja Muurahaisia, joissa molemmissa aiheena oli unelmien toteutumattomuus.

Helakukkulan novellit ovat realistisia lukuun ottamatta Jordan Raditškovin kolmea toisiinsa liittyvää tarinaa, joissa oli yliluonnollisia aineksia. Novelleissa Leipä, Kivet ja Miloiko tarkastellaan eri kulmilta samaa julmaa tapahtumaa, jossa poliisit polttavat kapinallista piilotelleen leipurin ja hänen vaimonsa elävältä.

Novelleista suosikkini oli Juureton puu, joka sopii sellaisenaan nykyaikaankin. Insinööripoika ja hänen lääkärivaimonsa ovat tuoneet vanhan miehen kaupunkiin asumaan kanssaan. Vanhus ei tietenkäään viihdy nykyaikaisten mukavuuksien keskellä, vaan kaipaa kotikylään. Hänen ja pojan käsitys elämästä nauttimisesta on täysin erilainen. ”Tässä on elämän totuus, on kuoltava lennossa eikä häkkiin teljettynä, olisin halunnut sanoa pojalle, mutta pureskeltuani sanoja nielin ne.”

Helakukkulan kirjailijat ja novellit:
Ivan Vazov: Joko?
Elin Pelin: Helakukkula, Andreško
Jordan Jovkov: Langalla, Albena
Nikolai Haitov: Pojanpojanpoika, Juureton puu
Pavel Vežinov: Viulupoika
Boris Aprilov: Kosketus, Syksyiset dyynit
Jordan Raditškov: Leipä, Kivet, Miloiko
Liljana Mihailova: Solisti, Muurahaisia
Georgi Velitškov: Tuhkimosatu, Kilpailevat kaupungit


Helakukkula. Bulgarialaista lyhytproosaa
Toimittanut Kirsti Siraste
Suomentaneet Helsingin yliopiston slaavilaisen filologian bulgarialaisen kirjallisuuden käännösseminaarin osanottajat Paula Nousiainen, Leo Bessonoff, Eija Kondakov, Ulla Horstia, Jouko Lindstedt, Boris Paraškevov, Arja Olkinuora, Irma Timonen, Riitta Koivisto, Tapio Vilkama
Kansankulttuuri 1980, 196 s.

4 kommenttia:

  1. Minä tykkäsin noista Raditškovin novelleista. Luin lisäksi vielä yhden hänen romaaninsa, Vuoret tulivat lähelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin lukemassa sinun mietteesi näistä. Bulgarialaista kirjallisuutta on suomennettu kovin vähän.

      Poista
  2. Tämäpä kiinnostava uusi tuttavuus! En ole lukenut mitään bulgarialaista kirjallisuutta enkä muista kuulleenikaan sellaisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bulgarialaista kirjallisuutta suomennetaan todella vähän, samoin kuin monelta muulta "pieneltä" kielialueelta. Ei ole siis mikään ihme, että emme tunne sitä.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.