torstai 6. helmikuuta 2020

Koti-ikävä ja muita latvialaisia novelleja

Tarkoitukseni on liittyä Maailmanvalloitus-haasteeseen, jossa luetaan kirjoja mahdollisimman monesta maasta. Minulla on aukkoja vielä monen Euroopankin maan kohdalla ja jopa niin lähellä kuin Latviassa ja Liettuassa. Koti-ikävä paikkaa nyt Latvian.

Koti-ikävä on ilmestynyt kustantajien Neuvostokirjallisuutta-sarjassa, joten novellit eivät ole kovin tuoreita. Anna Žiguren alkusanojen mukaan kirja esittelee latvialaisia kirjailijoita klassikoista kirjan ilmestymisajankohtaan. Kirjailijoita on yksitoista ja jokaiselta on mukana yksi novelli. Yhden novellin perusteella on vaikea luoda käsitystä kirjailijasta, mutta onneksi kirjaan on liitetty lyhyet elämäkertatiedot, joissa on mukana kuvaus kunkin kirjailijan tuotannosta.

Suurin osa novelleista sijoittuu maaseudulle. Niissä kuvataan muun muassa keuhkotautiin kuolevaa seppää (Harmaa kivi), pessimististä kyläfilosofia (Ruhnun Juhan) ja elämäänsä muistelevaa kolhoosin ex-puheenjohtajaa (Punaista apilaa). Tyyliltään poikkeava on humoristisesti virittynyt Selustasankari, jossa ensimmäisen maailmansodan aikaan talouskomppanian upseerit yrittävät vietellä miehitetyn moldovialaisen kaupungin kauneimmat tytöt. Novellin huumori ei purrut minuun.

Positiivisessa mielessä muistiin jäi parhaiten kolme novellia, Koti-ikävä, Mykkä ja Raudupėn emäntä. Niminovelli Koti-ikävä kuvaa ulkomaille päätyneen latvialaisen kaipuuta kotiin, vaikka novelli onkin kirjoitettu koiran näkökulmasta. Novellissa Mykkä menestynyt insinööri menettää 40-vuotispäivänään puhekykynsä, mutta se ei vaikuta mitenkään hänen elämäänsä. ”Tai ehkä ihmiseltä, joka ei tuo esille omaa mielipidettään, riistetään puhekyky tarpeettomana?”

Pidin eniten novellista Raudupėn emäntä, jonka aiheena on katkera yksipuolinen rakkaus. Kirjoittaja Rūdolfs Blaumanisia (1863-1908) kuvataan yhdeksi Latvian rakastetuimmista kirjailijoista, jonka tuotannolle on ominaista ”emotionaalisen vaikutuksen voima”. Luonnehdinta pitää paikkansa ainakin tuon yhden novellin perusteella.

Koti-ikävän kirjailijat ja novellit:
Rūdolfs Blaumanis: Raudupėn emäntä
Ernests Birznieks-Upītis: Harmaa kivi
Jānis Ezeriņš: Selustasankari
Evalds Vilks: Keskiyöllä
Regina Ezera: Koti-ikävä
Egons Līvs: Madarin perhe
Zigmunds Skujiņs: Ruhnun Juhan
Alberts Bels: Sukellusveneen kapteeni
Andris Jakubāns: Anton ja Kleopatra
Vladimirs Kaijaks: Mykkä
Aivars Kalve: Punaista apilaa

Koti-ikävä ja muita latvialaisia novelleja
Venäjänkielisistä käännöksistä suomentanut Ulla-Liisa Heino
Weilin + Göös 1985, 254 s.

*********** 
Helmet-haaste kohta 31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla

8 kommenttia:

  1. Mm, eipä latvialaista kirjallisuutta liikaa ole tullut luettua...ainoa taitaa olla tuolla mainittu Alberts Bels jonka samassa sarjassa julkaistusta Häkistä kyllä pidin. Pitäisi ehkä tätäkin vilkaista jos joskus tulee vastaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Häkki ja sen suomennos mainittiinkin Belsin elämäkertatiedoissa.

      Poista
  2. Kerrankin voin kertoa lukeneeni tämän kirjan! Minä tykkäsin tarinoista Keskiyöllä, Sukellusveneen kapteeni ja oikeastaan tuo Anton ja Kleopatra oli jollain tavalla jännästi kerrottu. Raudupen emäntä jäi tietysti myös mieleen romanttisena kertomuksena.

    Näitä latvialaisia enemmän tykkäsin Ulla-Liisa Heinon suomentamasta liettualaisten novellien valikoimasta nimeltä Puiset silmät. Kumpaakaan kirjaa en löytänyt kirjastosta, piti ostaa nettidivareista. Tuon Gregoriuksen mainitseman Häkin tulin minäkin lukaisseeksi, ihan ok dekkari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno vinkki tuo liettualainen Puiset silmät. Kiitos! Pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastosta löytyvät nämä molemmat novellikokoelmat.

      Poista
  3. Olipa kiinnostavaa lukea arviosi tästä kokoelmasta, joka on minullakin hyllyssä, mutta lukematta vielä. Latviasta olen itse lukenut Mara Zaliten romaanin Viisi sormea. Liettua on täysin lukematon maa minulle. Olikin kiinnostava tuo Ketjukolaajan vinkki liettualaisista novelleista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekä Latviasta että Liettuasta tuntuu löytyvän hyvin vähän suomennettuja teoksia.

      Poista
  4. Kiitos lukuvinkistä. Minun oma Maailman ympäri -hankkeeni etenee hitaasti, ja tosiaan Latvia ja Liettua ovat vielä kartoittamatta. Kielet taitavat olla niin vähän opiskeltuja Suomessa, ettei kääntäjiä löydy, ja ehkä sama pitää toisin päin paikkansa noissa maissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaajista on varmaan puutetta. Koti-ikävän novellit on käännetty venäjän kautta.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.