Tarkoitukseni on liittyä
Maailmanvalloitus-haasteeseen, jossa luetaan kirjoja mahdollisimman monesta
maasta. Minulla on aukkoja vielä monen Euroopankin maan kohdalla ja jopa niin
lähellä kuin Latviassa ja Liettuassa. Koti-ikävä
paikkaa nyt Latvian.
Koti-ikävä on ilmestynyt kustantajien
Neuvostokirjallisuutta-sarjassa, joten novellit eivät ole kovin tuoreita. Anna Žiguren
alkusanojen mukaan kirja esittelee latvialaisia kirjailijoita klassikoista
kirjan ilmestymisajankohtaan. Kirjailijoita on yksitoista ja jokaiselta on
mukana yksi novelli. Yhden novellin perusteella on vaikea luoda käsitystä
kirjailijasta, mutta onneksi kirjaan on liitetty lyhyet elämäkertatiedot,
joissa on mukana kuvaus kunkin kirjailijan tuotannosta.
Suurin osa novelleista sijoittuu
maaseudulle. Niissä kuvataan muun muassa keuhkotautiin kuolevaa seppää (Harmaa kivi), pessimististä
kyläfilosofia (Ruhnun Juhan) ja
elämäänsä muistelevaa kolhoosin ex-puheenjohtajaa (Punaista apilaa). Tyyliltään poikkeava on humoristisesti virittynyt
Selustasankari, jossa ensimmäisen
maailmansodan aikaan talouskomppanian upseerit yrittävät vietellä miehitetyn
moldovialaisen kaupungin kauneimmat tytöt. Novellin huumori ei purrut minuun.
Positiivisessa mielessä muistiin
jäi parhaiten kolme novellia, Koti-ikävä,
Mykkä ja Raudupėn emäntä. Niminovelli Koti-ikävä
kuvaa ulkomaille päätyneen latvialaisen kaipuuta kotiin, vaikka novelli onkin
kirjoitettu koiran näkökulmasta. Novellissa Mykkä
menestynyt insinööri menettää 40-vuotispäivänään puhekykynsä, mutta se ei
vaikuta mitenkään hänen elämäänsä. ”Tai ehkä ihmiseltä, joka ei tuo esille omaa
mielipidettään, riistetään puhekyky tarpeettomana?”
Pidin eniten novellista Raudupėn emäntä, jonka aiheena on
katkera yksipuolinen rakkaus. Kirjoittaja Rūdolfs Blaumanisia (1863-1908)
kuvataan yhdeksi Latvian rakastetuimmista kirjailijoista, jonka tuotannolle on
ominaista ”emotionaalisen vaikutuksen voima”. Luonnehdinta pitää paikkansa
ainakin tuon yhden novellin perusteella.
Koti-ikävän kirjailijat ja
novellit:
Rūdolfs Blaumanis: Raudupėn
emäntä
Ernests Birznieks-Upītis:
Harmaa kivi
Jānis Ezeriņš:
Selustasankari
Evalds Vilks:
Keskiyöllä
Regina Ezera:
Koti-ikävä
Egons Līvs: Madarin
perhe
Zigmunds Skujiņs:
Ruhnun Juhan
Alberts Bels:
Sukellusveneen kapteeni
Andris Jakubāns: Anton
ja Kleopatra
Vladimirs Kaijaks:
Mykkä
Aivars Kalve: Punaista
apilaa
Koti-ikävä ja muita
latvialaisia novelleja
Venäjänkielisistä
käännöksistä suomentanut Ulla-Liisa Heino
Weilin + Göös 1985, 254 s.
***********
Helmet-haaste kohta 31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla
Mm, eipä latvialaista kirjallisuutta liikaa ole tullut luettua...ainoa taitaa olla tuolla mainittu Alberts Bels jonka samassa sarjassa julkaistusta Häkistä kyllä pidin. Pitäisi ehkä tätäkin vilkaista jos joskus tulee vastaan...
VastaaPoistaHäkki ja sen suomennos mainittiinkin Belsin elämäkertatiedoissa.
PoistaKerrankin voin kertoa lukeneeni tämän kirjan! Minä tykkäsin tarinoista Keskiyöllä, Sukellusveneen kapteeni ja oikeastaan tuo Anton ja Kleopatra oli jollain tavalla jännästi kerrottu. Raudupen emäntä jäi tietysti myös mieleen romanttisena kertomuksena.
VastaaPoistaNäitä latvialaisia enemmän tykkäsin Ulla-Liisa Heinon suomentamasta liettualaisten novellien valikoimasta nimeltä Puiset silmät. Kumpaakaan kirjaa en löytänyt kirjastosta, piti ostaa nettidivareista. Tuon Gregoriuksen mainitseman Häkin tulin minäkin lukaisseeksi, ihan ok dekkari.
Hieno vinkki tuo liettualainen Puiset silmät. Kiitos! Pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastosta löytyvät nämä molemmat novellikokoelmat.
PoistaOlipa kiinnostavaa lukea arviosi tästä kokoelmasta, joka on minullakin hyllyssä, mutta lukematta vielä. Latviasta olen itse lukenut Mara Zaliten romaanin Viisi sormea. Liettua on täysin lukematon maa minulle. Olikin kiinnostava tuo Ketjukolaajan vinkki liettualaisista novelleista.
VastaaPoistaSekä Latviasta että Liettuasta tuntuu löytyvän hyvin vähän suomennettuja teoksia.
PoistaKiitos lukuvinkistä. Minun oma Maailman ympäri -hankkeeni etenee hitaasti, ja tosiaan Latvia ja Liettua ovat vielä kartoittamatta. Kielet taitavat olla niin vähän opiskeltuja Suomessa, ettei kääntäjiä löydy, ja ehkä sama pitää toisin päin paikkansa noissa maissa.
VastaaPoistaOsaajista on varmaan puutetta. Koti-ikävän novellit on käännetty venäjän kautta.
Poista