Juhani Aho: Juha

Juhan tarina on minusta yleistä tietoa, joten en välttele juonen paljastamista. En ollut lukenut Juhaa aiemmin, mutta olen nähnyt sekä Toivo Särkän perinteisen että Aki Kaurismäen uudemman elokuvan.

Halusin tietää, millainen tämä moneen kertaan filmattu suomalaisiin perusklassikoihin kuuluva kirja on. Ja onhan Juha todella hieno, suorastaan loistava.

Juhan ja vaimonsa Marjan mielenliikkeitä kuvataan psykologisen tarkasti. Heti alkuun Juha kasken teon lomassa miettii avioliittoaan, sen aikaisempaa onnea ja nykytilaa.

”Nyt ei enää tule, ei itseään oksalle nostata, ei aholle kannata, ei tule laulamaan, ei kassaroimaan, ei enää edes ruokaakaan tuomaan. On tyly vanhalle miehelle aamusta iltaan.”

Kun Marja lähtee Shemeikan matkaan, Juha tyrmistyy ja lähes sekoaa. Hän ei tiedä, uskoako äitinsä väitettä, että Marja lähti omasta halustaan, vaiko omaa toivoaan, että Marja vietiin väkisin. Kun Marja lopussa tunnustaa Juhalle, että meni mielellään, Juha lamaantuu ja menee veneineen koskeen.

Marja on hyvin inhimillinen nuori nainen, eikä pelkkä miehensä pettäjä. Hän ei aina tunnista omia tunteitaan, eikä tiedä, miksi tekee niin kuin tekee. Hän on juuri sopivassa mielentilassa, kun nuori komea Shemeikka sattuu paikalle ja alkaa liehitellä häntä. Oikeastaan Marjan lähtö ei ole tietoinen päätös. Se vain tapahtuu. Marjan mielen kuohut korostuvat koskessa.

”Pauhu yltyy, venheen laidat rutisevat, on kuin se hajoisi hänen allaan. Se on ihan kuohujen sisässä. Shemeikka on kaukana, näyttää seisovan, ei venheessä vaan kuohuissa. Samassa hän taas on ylhäällä, suurena, jättiläisenä, tukka hajallaan, parta hulmuten kahden puolen kaulaa. Ei ole maailmassa muuta kuin Shemeikka seisomassa, hyrskyt palamassa hänen jalkainsa alla kahden puolen venhettä.”

Kolmiodraaman kolmas osapuoli, Uhtuan Shemeikka, Karjalan komistus, on naisten hurmaaja, joka ottaa joka vuosi matkoiltaan uuden tytön, jonka kanssa huvittelee kesän ja antaa sen jälkeen piiaksi äidilleen.

”Laulussa naisen lumot. Ja yksi laulu ainoa naisen lumolaulu: ihanuudesta oman itsensä. Se aina tehoo. Sillä kun hurmasin, uuvutin, hervotonna viereeni vaipui. Sävel vanha, sanat uudet.”

Vanha mies ”vääräsääri, väkäleuka” ja nuori kaunis nainen. Ikiaikainen tarina. Kun lisätään Ahon vahva ja värikäs kieli tuloksena on voimakas aito klassikko.

Luin Juhan SKS:n Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita -sarjasta. Sen lopussa on muutama aikalaisarvio kirjasta. Varsin hyvin Juhan arvo on ymmärretty heti sen ilmestyttyä.

Juhani Aho: Juha

SKS 2010, 184 s.

Ensimmäinen painos ilmestynyt 1911

***********

Juhasta on tehty kaksikin oopperaa. Toisen on säveltänyt Leevi Madetoja ja toisen Aarre Merikanto. Juha sopii Helmet-haasteen kohtaan 12. Kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera.