keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Kuukauden nobelisti José Saramago: Lissabonin piirityksen kirjuri

Lissabonin piiritys on todellinen historiallinen tapahtuma vuodelta 1147. Portugalilaiset valtasivat Lissabonin maureilta, jotka olivat pitäneet kaupunkia hallussaan vuosisatoja. Portugalilaisia auttoivat toiseen ristiretkeen osallistuneet joukot.

Raimundo Silva on oikolukija. Hän on vaatimaton ja yksinäinen. Luonnollisesti hän on kiinnostunut kirjallisuudesta. Portugalin historiaan hän on perehtynyt poikkeuksellisen hyvin. Silva on saanut oikoluettavakseen tasoltaan keskinkertaisen Lissabonin piirityksen historian. Jostain itselleenkin tuntemattomasta syystä hän lisää tekstiin sanan EI lauseeseen, joka muuttaa tunnetun historiallisen tosiasian päinvastaiseksi. Ristiretkeläiset osallistuivat piiritykseen. Silvan muutos kieltää heidän osallistuneen.

Yksi pieni sana muuttaa Raimundo Silvan elämän. Samalla se saa meidät miettimään, mikä on historiallinen totuus. Voimmeko luottaa kronikoitsijoihin, joiden tekstit ovat syntyneet usein kymmeniä, ellei satoja vuosia tapahtumien jälkeen? Kirjoittaja tekee aina myös tulkintoja. Mikä niistä on oikein? Mitä tarkoittaa oikein, tai väärin?

Silvan elämän muutos on hänen uusi pomonsa tohtori Maria Sara, jonka kehotuksesta Silva alkaa kirjoittaa vaihtoehtoista piirityksen historiaa oman lisäämänsä ein mukaisesti. Vaihtoehtoinen historia ja Silvan ja Maria Saran suhde kulkevat rinnakkain, limittyvät ja lomittuvat. Yksi kirjan kauneimpia kohtia on hetki, jolloin he ymmärtävät, että toinenkin on kiinnostunut.
”[- -] juuri sillä hetkellä, miettimättä ja harkitsematta, yhtä etäisenä teolle kuin sen seurauksille, Raimundo Silva kosketti kevyesti kahdella sormella valkoista ruusua, ja tohtori Maria Sara katsoi edessään seisovaa miestä ällistyneenä, enempää ihmeissään hän ei olisi ollut vaikka tämä olisi saanut tuon kukan ilmestymään tyhjään maljakkoon tai suorittanut jonkin toisen vastaavan maineteon, mutta täysin odottamatonta oli se, että noin itsevarma nainen meni yhtäkkiä niin hämilleen että kasvot lehahtivat punaisiksi, sitä kesti vain hetken mutta se oli silmiinpistävää, tuntuu tosiaankin uskomattomalta että joku voi nykyaikana punastua sillä tavalla, mitähän hän mahtoi ajatella, jos ylipäätään ajatteli, aivan kuin tuo mies olisi ruusua koskettaessaan hipaissut jotakin naisen kätkettyä sopukkaa, sellaista joka on osa sielua, ei ruumista.”
Pidin Lissabonin piirityksen kirjurista todella paljon, nykyhetken ja historian kerroksellisuudesta, tekstistä, jonka pitkiä virkkeitä oli helppo seurata ja jossa pilkahteli hymyilyttävää huumoria. Dialogit olivat hurmaavan omaperäisiä. Kun Maria Sara ja Raimundo Silva keskustelivat puhelimessa, lukijan piti olla tarkkana. Eräänlaisena prologina toimivassa kirjailijan ja oikolukijan keskustelussa lähestytään ironisesti sävytettyjä filosofisia sfäärejä. Lissabonin piirityksen kirjuri houkuttelee lukemaan Saramagolta muutakin. Aiemmin olen lukenut vain romaanin Baltasar ja Blimunda.

Saramago on suosittu kirjailija. Löysin blogeista arvioita kaikista häneltä suomennetuista teoksista.

Baltasar ja Blimunda, Keltainen kirjasto
Kivinen lautta, Kirjavinkit
Kertomus sokeudesta, Nannan kirjakimara
Jeesuksen Kristuksen evankeliumi, Hexlibris amada
Kaikkien nimet, Hemulin kirjahylly
Kertomus näkevistä, Lukijatar
Oikukas kuolema, Kirja vieköön!
Elefantin matka, Luettua elämää
Ricardo Reisin viimeinen vuosi, Kulttuuri kukoistaa

José Saramago: Lissabonin piirityksen kirjuri
Suomentanut Antero Tiittula
Tammen Keltainen kirjasto 2015, 393 s.
Portugalinkielinen alkuteos História do Cerco de Lisboa 1989

*********** 
Helmet-haaste: kohta 40. 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirjoittama kirja.
Maailmanvalloitus: Portugali.

8 kommenttia:

  1. Olen lukenut Elefantin matkan, mutta luulenpa, että lukemani Saramagon kirjat ovat siinä. Kirjailijan tyyli kirjoittaa on niin omalaatuinen, että en ymmärrä sitä. Minulla on vaikeus lukea pitkiä lauseita. Haluan katkoksia, pisteitä ja pilkkuja. Lainauksessasi on 11 riviä ilman pistettä. En tosiaankaan pysty, sillä aivoni alkavat laskemaan rivejä ja se on kamalaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saramagon tyyli varmaan jakaa mielipiteitä. Minua pitkät virkkeet eivät haitanneet. Lainauksen virkekin on vielä pitempi. Sen alkuhan on leikattu. Saramagon dialogit ovat myös aika jänniä. Yhtä pitkää pötköä, jossa puheenvuorot erotetaan pilkulla. Mutta kyllä niihinkin tottui.

      Poista
  2. Tämä on minulla lukulistalla. Pidän Saramagon tyylistä valtavasti, minuun se iskee täysillä. Omassa hyllyssä on valitettavasti vain tuo Ricardo Reisin viimeinen vuosi, joten on odoteltava kirjastoon (tai divariin) pääsyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun Kirjurini on kirjastosta. Ehdin lainata ennen kirjastojen sulkemista. Kotona hyllyssä on vain Baltasar ja Blimunda, josta en pitänyt yhtä paljon kuin Kirjurista.

      Poista
  3. Minä olen Main tyyliin myös aika nopeasti uupunut noihin Saramagon pitkiin lauseisiin. En ole lukenut yhtäkään, en muista minkä noista lopetin kesken, se oli kai aika pian Nobelin jälkeen. Arviosi kyllä saa minut varovaisesti kiinnostuneeksi uudelleen, varsinkin kun tuo sitaatti ei ole lauseen pituudesta huolimatta ollenkaan paha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta virkkeet olivat helposti luettavia pituudestaan huolimatta. Me lukijat olemme erilaisia. Kaikki eivät pidä kaikista tyyleistä.

      Poista
  4. En ole lukenut Saramagoa, mutta noista hänen pitkistä virkkeistään olen kuullut. Portugali kuitenkin kiinnostaa minua, ja tämä kirjakin vaikuttaa ainakin teoriassa kiinnostavalta. Joten ehkä voisin joskus ainakin vilkaista tätä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sittenhän sen vasta tietää, pitääkö, kun kokeilee...

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.