Soihtu
korvassa
on nobelisti Elias Canettin omaelämäkerrallisen trilogian toinen osa.
Ensimmäisen osan Pelastunut kieli luin muutama vuosi sitten. Pidin siitä ja
siksi otin luettavakseni toisen osan.
Soihtu
korvassa
kattaa vuodet 1921−1931. Alussa Canetti on 16-vuotias lukiolainen ja lopussa
ensimmäisen romaaninsa Sokeat (Die Blendung) käsikirjoituksen valmiiksi saanut tuleva kirjailija. Canetti
valmistautuu selvästi kirjailijaksi, vaikka ei sitä heti myönnäkään. Hän lukee
paljon ja keskustelee kirjoista ystäviensä kanssa. Eikä hän todellakaan lue
mitä tahansa. Jo lukioikäisenä hän tutustuu antiikin kirjallisuuteen. Tulevaan
kirjailijuuteen viittaa myös jatkuva ihmisten tarkkailu. Hän kuvailee tarkasti
frankfurtilaisen täysihoitolan asukkaita, wieniläisiä opiskelutovereitaan ja
muita tapaamiaan ihmisiä. Myös yhden merkittävän teoksensa, Joukko ja valta
(Masse und Macht), pohdiskelun hän aloittaa jo varhain muutaman oman
kokemuksensa vaikutuksesta.
Canettin suhde äitiin on vaikea
ja ristiriitainen. Isä on kuollut vuosia sitten. Canetti ihailee äitinsä
sivistystä, mutta he eivät tule toimeen keskenään. Äiti muuttaakin Pariisiin
pikkuveljien kanssa ja Canetti jää opiskelemaan Wieniin. Jostain syystä hän
suorittaa yliopistotutkinnon kemiassa, vaikka kirjoittaa koko ajan, että inhosi
kemiaa, eikä aikonut koskaan työskennellä sillä alalla. Ilmeisesti kyseessä oli
suvun painostus. Alun perin hänestä odotettiin lääkäriä.
Soihtu
korvassa
on kuivakka teos. Se ei ole lainkaan niin eloisa kuin Pelastunut kieli. Pitkää
suhdetta tulevaan puolisoon Vezaan kuvataan niin viileästi, että sen ei arvaisi
johtavan avioliittoon. Eniten henkeä on berliiniläisen kesän kuvauksessa.
Canetti oli kesän töissä kustantamo Malikissa ja pääsi ystäviensä avulla
tutustumaan moniin kuuluisuuksiin, esimerkiksi Bertolt Brechtiin, josta Canetti
ei pitänyt, mutta jonka runoja hän ihaili, ja Isaak Babeliin, jonka kanssa
Canetti ystävystyi.
Kirjan kummallisen tuntuinen nimi
tulee lehdestä Die Fackel (soihtu), jota julkaisi kirjailija Karl Kraus, jonka
vaikutuspiiriin Canetti oli joutunut.
Jokken kirjanurkassa on postaus
koko trilogiasta.
Elias Canetti: Soihtu
korvassa
Suomentanut Kyllikki Villa
Tammen Keltainen kirjasto 1985, 376 s.
Saksankielinen alkuteos Die
Fackel im Ohr 1980
***********
Kirjat ovat tässä kirjassa tärkeitä, joten saan merkinnän Helmet-haasteeen kohtaan 16. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli.
Canettin trilogian avausosa on paras tässä alkaa jo tökkiä. Minua kummastutti pikkupoikamainen asenne ja herra laukkasi kulttuurivosujen hameiden perässä.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä. Soihtu korvassa oli pettymys verrattuna Pelastuneeseen kieleen.
Poista