maanantai 6. huhtikuuta 2020

Elias Canetti: Soihtu korvassa

Soihtu korvassa on nobelisti Elias Canettin omaelämäkerrallisen trilogian toinen osa. Ensimmäisen osan Pelastunut kieli luin muutama vuosi sitten. Pidin siitä ja siksi otin luettavakseni toisen osan.

Soihtu korvassa kattaa vuodet 1921−1931. Alussa Canetti on 16-vuotias lukiolainen ja lopussa ensimmäisen romaaninsa Sokeat (Die Blendung) käsikirjoituksen valmiiksi saanut tuleva kirjailija. Canetti valmistautuu selvästi kirjailijaksi, vaikka ei sitä heti myönnäkään. Hän lukee paljon ja keskustelee kirjoista ystäviensä kanssa. Eikä hän todellakaan lue mitä tahansa. Jo lukioikäisenä hän tutustuu antiikin kirjallisuuteen. Tulevaan kirjailijuuteen viittaa myös jatkuva ihmisten tarkkailu. Hän kuvailee tarkasti frankfurtilaisen täysihoitolan asukkaita, wieniläisiä opiskelutovereitaan ja muita tapaamiaan ihmisiä. Myös yhden merkittävän teoksensa, Joukko ja valta (Masse und Macht), pohdiskelun hän aloittaa jo varhain muutaman oman kokemuksensa vaikutuksesta.

Canettin suhde äitiin on vaikea ja ristiriitainen. Isä on kuollut vuosia sitten. Canetti ihailee äitinsä sivistystä, mutta he eivät tule toimeen keskenään. Äiti muuttaakin Pariisiin pikkuveljien kanssa ja Canetti jää opiskelemaan Wieniin. Jostain syystä hän suorittaa yliopistotutkinnon kemiassa, vaikka kirjoittaa koko ajan, että inhosi kemiaa, eikä aikonut koskaan työskennellä sillä alalla. Ilmeisesti kyseessä oli suvun painostus. Alun perin hänestä odotettiin lääkäriä.

Soihtu korvassa on kuivakka teos. Se ei ole lainkaan niin eloisa kuin Pelastunut kieli. Pitkää suhdetta tulevaan puolisoon Vezaan kuvataan niin viileästi, että sen ei arvaisi johtavan avioliittoon. Eniten henkeä on berliiniläisen kesän kuvauksessa. Canetti oli kesän töissä kustantamo Malikissa ja pääsi ystäviensä avulla tutustumaan moniin kuuluisuuksiin, esimerkiksi Bertolt Brechtiin, josta Canetti ei pitänyt, mutta jonka runoja hän ihaili, ja Isaak Babeliin, jonka kanssa Canetti ystävystyi.

Kirjan kummallisen tuntuinen nimi tulee lehdestä Die Fackel (soihtu), jota julkaisi kirjailija Karl Kraus, jonka vaikutuspiiriin Canetti oli joutunut.

Jokken kirjanurkassa on postaus koko trilogiasta.

Elias Canetti: Soihtu korvassa
Suomentanut Kyllikki Villa
Tammen Keltainen kirjasto 1985, 376 s.
Saksankielinen alkuteos Die Fackel im Ohr 1980

*********** 
Kirjat ovat tässä kirjassa tärkeitä, joten saan merkinnän  Helmet-haasteeen kohtaan 16. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli.

2 kommenttia:

  1. Canettin trilogian avausosa on paras tässä alkaa jo tökkiä. Minua kummastutti pikkupoikamainen asenne ja herra laukkasi kulttuurivosujen hameiden perässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Soihtu korvassa oli pettymys verrattuna Pelastuneeseen kieleen.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.