En ollut
lukenut yhtään Pajtim Statovcin kirjaa ja päätin aloittaa tästä ensimmäisestä.
Sen luettuani ymmärrän, miksi kirjaa on kehuttu niin paljon kuin on.
Kissani Jugoslavia kertoo,
miten vaikea on luoda elämä uudessa maassa ja millaisia ristiriitoja syntyy vanhan
ja uuden kulttuurin välissä. Minäkertoja, nuori mies, on tullut Suomeen lapsena
Kosovosta. Hänen välinsä muuhun perheeseen ovat katkenneet. Hän
puhuu suomea paremmin kuin äidinkieltään albaniaa, jonka sanat alkavat kadota.
Siitä huolimatta hän kokee olevansa ulkopuolinen. Hänestä ei tule ryhmän jäsentä
edes yliopistossa. Hän ostaa lemmikikseen kuningasboan, vaikka epäilee sen
viihtymistä kotonaan.
”Tervetuloa, sanoin sille ja hymyilin, niin, tervetuloa uuteen kotiisi. Kun se hetken kuluttua kiertyi itsensä ympärille pöydän alle kuin ääntäni säikähtäneenä, minua alkoi hävettää paikka, johon olin tuonut sen. Entä jos se ei viihtyisikään täällä, jos se kokisikin olonsa kahlituksi, uhatuksi, surulliseksi, yksinäiseksi?”
Samat
kysymykset voisi esittää hänestä itsestään.
Toisen
minäkertojan tarina alkaa vuodesta 1980 Kosovosta. Emine tapaa tulevan miehensä
ja menee pian naimisiin, ja huomaa saman tien tehneensä virheen. Hänen kauttaan
nähdään, millainen oli Kosovon albaanien patriarkaalinen kulttuuri, jossa
nainen on alisteinen miehelleen. Jugoslavian hajoamissotien aikaan perhe joutuu
pakenemaan Bulgarian kautta Suomeen. Kulttuurien törmäys on kova. Eminen miehen
on vaikeinta sopeutua. Hän menettää auktoriteettinsa, olojen rauhoituttua
lapset eivät halua muuttaa takaisin Kosovoon, perhe hajoaa.
Kahden kertojan linjat leikkaavat
tietysti toisensa.
Kissani Jugoslavian realismi
on maustettu ripauksella maagista realismia. Kissat ja käärmeet katoavat
tarinasta, kun menneisyyden kaunat on saatu edes jotenkin selvitetyksi ja uusi
elämä löytää uomansa.
Kirjasta löytyy paljon
blogikirjoituksia. Esimerkiksi blogissa Eniten minua kiinnostaa tie on linkkejä muihin postauksiin.
Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia
Otava, Seven-pokkari 2019, 286 s. (ilmestynyt ensimmäisen kerran
2014)
***********
Maailmanvalloitus: Kosovo.
Tämä on yksi lempparikirjoistani. En tosin tykkää käärmeitä yhtään ja niitä riittää hänen tekstissään.
VastaaPoistaMinäkään en pidä käärmeistä, mutta niistä on helpompi lukea kuin niitä on katsoa.
Poistatästä olen kuullut hyvää
VastaaPoistaTämä on ilmestynyt ruotsiksi nimellä Min katt Jugoslavien, kustantaja Norstedts.
Poista