Jakarandapuun lapset kertoo Iranin islamilaista vallankumousta vastustaneista vastavallankumouksellisista ja heidän lapsistaan. Azar synnyttää lapsensa vankilassa. Leila hoitaa vankilassa olevien sisariensa lapsia vanhempiensa kanssa. Pelko hallitsee elämää. Lisänä on ulkopuolinen uhka, kun sota Irakin kanssa on käynnissä ja Teherania pommitetaan.
Pelko ei lopu, vaikka vankilasta
pääsisi pois. Lapsille pitää teroittaa, että kenellekään ei saa kertoa, missä
vanhemmat ovat olleet.
Vanhempien kokemuksilla on
seurauksensa pitkälle lasten tulevaisuuteen. Ihmissuhteet kärsivät, myös
perheen sisäiset. Monet muuttavat ulkomaille. Toiset jäävät ja osallistuvat
vuoden 2009 mellakoihin.
Joissakin
kohdissa viihderomaanityylinen sentimentaalisuus vähentää kerronnan tehoa. Vankilakuvaukset
ovat kuitenkin järkyttäviä.
Ahtaus, lika ja hajut, kuulustelut, kidutus, mielivaltaiset tuomiot,
teloitukset.
”Tuntui kuin ne eivät olisi
satuttaneet vain meitä, meidän sukupolveamme, vaan myös seuraavaa.”
Sahar Delijani: Jakarandapuun lapset
Suomentanut Laura Jänisniemi
WSOY 2014, 285 s.
Englanninkielinen alkuteos Children of the Jacaranda Tree 2013
***********
Helmet-haaste: kohta 8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa.
Maailmanvalloitus: Iran.
Tämä oli kyllä koskettava lukukokemus minullakin.
VastaaPoistaTällaiset kirjat tuovat muuten kaukaisilta tuntuvat asiat lähemmäs.
PoistaMuistan kun katselin kirjaa kirjastossa, kun kirjalla on niin viehättävä nimi. En kuitenkaan lainannut sitä, kun sisältö sillä hetkellä tuntui niin ahdistavalta. Nyt voisi tilanne olla toisin, eli kiitos kun muistutit minua tästä kirjasta.
VastaaPoistaKirjan tyyli on sellainen, että minä en ainakaan kokenut sitä liian ahdistavaksi.
PoistaPidin kovasti tästä kirjasta. Sitä viihteellisyyttä tarvitaan, jotta raskaasta aiheesta pystyy lukemaan.
VastaaPoistaOlet kyllä oikeassa. Tästä aiheesta pystyisi kirjoittamaan myös hyvin raskaan kirjan.
Poista