W. G. Sebald: Vieraalla maalla

 

Saksalaisen W. G. Sebaldin Vieraalla maalla sisältää neljä kertomusta maastamuuttajista. Oikeastaan siinä on viideskin vieraalla maalla asuja eli Sebald itse. Hän asui suurimman osan elämästään Englannissa.

Sebaldin maastamuuttajat ovat kaikki juutalaisia, ja heillä jokaisella on esikuva todellisuudessa. Henry Selwyn oli Sebaldin lyhytaikainen vuokraisäntä Englannissa. Hän oli taustaltaan liettualainen lääkäri. Hän erakoitui ja teki lopulta itsemurhan. Paul Bereyter oli Sebaldin opettaja. Hän oli perimältään vain neljäsosalta juutalainen, mutta sekin riitti syrjintään. Saksan armeijaan hän kelpasi toisessa maailmansodassa. Bereyter vietti vuodet 1935–39 Ranskassa kotiopettajana. Eläkkeellä hän asui Sveitsissä. Hänkin teki itsemurhan.

Ambros Adelwarth oli Sebaldin isoeno. Hän muutti Saksasta Sveitsiin jo 14-vuotiaana ja päätyi myöhemmin Yhdysvaltoihin. Siellä hän oli rikkaan juutalaisperheen hovimestarina ja ystävystyi (ehkä intiimisti) perheen pojan kanssa. He matkustelivat yhdessä Euroopassa ja Lähi-Idässä. Adelwarth jäi yksin ystävänsä kuoltua, kirjoittautui itse mielisaaraalan potilaaksi ja kuoli siellä.

Max Aurach oli kuuluisa taidemaalari, johon Sebald tutustui Englannissa. Aurachin vanhemmat olivat lähettäneet pojan turvaan, kun hän oli 15-vuotias. Vanhemmat itse eivät ehtineet paeta Saksasta.

Sebald kuvaa, miten hän selvitti neljän henkilönsä elämäkertoja. Hän matkusti paikkakunnille, joilla he olivat asuneet, ja etsi käsiinsä heidät tunteneita ihmisiä. Isoenon kohdalla hän tutustui samalla oman sukunsa historiaan. Monet sukulaisista asuivat Yhdysvalloissa. Sebald kirjoittaa saaneensa käsiinsä isoenon kalenterimerkintöjä ulkomaanmatkoilta sekä Aurachin äidin päiväkirjan, jossa tämä kuvasi elämää Saksassa ennen natsien valtaan nousua.

Vaikka maastamuuttajien – tai maasta paenneiden – elämä oli näennäisesti kunnossa, heistä useimpien kohtalo oli surullinen. Sebald kuvaa omia ulkopuolisuuden tunteitaan, kun hän oli Englannissa ensimmäistä kertaa ja asui kylmässä ja ränsistyneessä Manchesterissa. Hän sai hotellihuoneeseensa yhdistetyn teenkeittimen ja herätyskellon, joka ”sai öisin hohteellaan, aamuisin pulputuksellaan ja päivisin pelkällä olemassaolollaan minut pysymään kiinni elämässä tuohon aikaan, jolloin minut oli vallannut käsittämätön irrallisuuden tunne ja olisin hyvin helposti voinut erota elämästä”.

Suhde vanhaan kotimaahan oli vaikea. Jos sinne palasi, siellä ei viihtynyt. Sebaldkin yritti palata, mutta muutti pian lopullisesti Englantiin. Maalari Aurach ei uskaltanut käydä koskaan enää Saksassa, koska pelkäsi, että siellä olisi juuri sellaista kuin hän kuvitteli.

Vieraalla maalla on tunnelmaltaan surumielinen. Tunnelmaa vahvistavat vanhat usein hämärät mustavalkoiset valokuvat maisemista ja rapistuvista rakennuksista. Edes ryhmäkuvat hymyilevistä ihmisistä eivät poista alakuloa.

W. G. Sebald: Vieraalla maalla
Suomentanut Oili Suominen
Tammen Keltainen kirjasto 2004, 292 s.
Saksankielinen alkuteos Die Ausgewanderten. Vier lange Erzählungen 1992

***********

Helmet-haaste: 30. Kirjassa muutetaan uuteen maahan.