Tove Alsterdalin Juurakko
sai parhaalle pohjoismaiselle rikosromaanille annettavan Lasiavain-palkinnon
2021. Kirja aloittaa Ådalen-sarjan, jonka pääosassa on konstaapeli Eira Sjödin.
Eira on positiivinen päähenkilö
siinä mielessä, että hänellä ei ole alkoholi- tai ihmissuhdeongelmia kuten niin
usein nykydekkareiden poliiseilla. Tosin Eira on kolmikymppisenä yhä sinkku,
mitä hänen äitinsä pitää ongelmana. Eira on palannut kotiseudulleen, jotta
voisi huolehtia dementiaa sairastavasta äidistään.
Vanha mies löytyy puukotettuna
kotoaan. Löydön tekee hänen Tukholmassa asuva poikansa, joka ei yleensä käy
katsomassa isäänsä, mutta sattuu nyt paikalle. Poika on yli kaksikymmentä
vuotta sitten tunnustanut surmanneensa Linan, teini-ikäisen tytön, jonka
katoaminen oli ollut maanlaajuinen uutinen. Häntä ei ollut syytetty eikä
tuomittu ikänsä vuoksi, mutta hänet lähetettiin pois kotoa. Tytön ruumista ei
ollut koskaan löydetty. Eira oli seurannut tapahtumia 9-vuotiaana lapsena.
Sundsvallista saapuva
tutkinnanjohtaja ottaa Eiran mukaan vanhuksen murhan tutkintaan tämän
paikallistuntemuksen vuoksi. Eira saakin selville paljon hyödyllistä – välillä aika
helpon tuntuisesti. Linan tapaus nousee tietysti myös esille. Eiran paikallistuntemuksen
haittana on, että hän tuntee joitakin tutkimuksiin liittyviä ihmisiä jopa liian
hyvin.
Juurakko ei ole kovin väkivaltainen, eikä
siinä ole jännitettävää toimintaa. Tutkimukset etenevät, pieniä yllätyksiä tulee
vastaan, ja ainakin yksi juonihaara on helposti arvattavissa. Perustasoisesta
dekkarista on kysymys.
Katselin Lasiavain-palkinnon
voittajia, ja aika ruotsalaisvoittoista on ollut varsinkin ihan viime vuosina.
Kummallista on, että Suomeen palkinto on tullut vain kerran, Matti Röngän Viktor
Kärppä -kirjalle Ystävät kaukana. Suomessa on kuitenkin hyviä dekkaristeja,
joiden kirjoja on käännetty myös pohjoismaisille kielille.
Tove Alsterdal: Juurakko
Suomentanut Kari Koski
Aula & Co 2021
Kuuntelin Ellibs-palvelusta, lukija Karolina Kudjoi, kesto 12 h
Ruotsinkielinen alkuteos Rotvälta 2020
Tässä dekkarissa oli sellainen outo tunnelma. Pidin kyllä kovasti, koska väkivaltaa oli tosi vähän. Eira on selväpäinen ja selväjärkinen poliisi. Minusta on outoa, kun poliisi tekee päihtyneenä töitään joissakin kirjoissa.
VastaaPoistaMinä pidin samoista asioista: Eirasta ja väkivallan vähyydestä.
VastaaPoistaEn tiennytkään, että suomalainen on saanut Lasiavaimen vain kerran. Kyllä meillä minustakin olisi potentiaalisia voittajia olemassa. Varsinkin viime vuosina on tullut hyviä dekkariesikoisia.
VastaaPoistaMinäkin hämmästyin suomalaisten olematonta osuutta palkituissa.
Poista