maanantai 23. toukokuuta 2022

Tove Alsterdal: Juurakko

 

Tove Alsterdalin Juurakko sai parhaalle pohjoismaiselle rikosromaanille annettavan Lasiavain-palkinnon 2021. Kirja aloittaa Ådalen-sarjan, jonka pääosassa on konstaapeli Eira Sjödin.

Eira on positiivinen päähenkilö siinä mielessä, että hänellä ei ole alkoholi- tai ihmissuhdeongelmia kuten niin usein nykydekkareiden poliiseilla. Tosin Eira on kolmikymppisenä yhä sinkku, mitä hänen äitinsä pitää ongelmana. Eira on palannut kotiseudulleen, jotta voisi huolehtia dementiaa sairastavasta äidistään.

Vanha mies löytyy puukotettuna kotoaan. Löydön tekee hänen Tukholmassa asuva poikansa, joka ei yleensä käy katsomassa isäänsä, mutta sattuu nyt paikalle. Poika on yli kaksikymmentä vuotta sitten tunnustanut surmanneensa Linan, teini-ikäisen tytön, jonka katoaminen oli ollut maanlaajuinen uutinen. Häntä ei ollut syytetty eikä tuomittu ikänsä vuoksi, mutta hänet lähetettiin pois kotoa. Tytön ruumista ei ollut koskaan löydetty. Eira oli seurannut tapahtumia 9-vuotiaana lapsena.

Sundsvallista saapuva tutkinnanjohtaja ottaa Eiran mukaan vanhuksen murhan tutkintaan tämän paikallistuntemuksen vuoksi. Eira saakin selville paljon hyödyllistä – välillä aika helpon tuntuisesti. Linan tapaus nousee tietysti myös esille. Eiran paikallistuntemuksen haittana on, että hän tuntee joitakin tutkimuksiin liittyviä ihmisiä jopa liian hyvin.

Juurakko ei ole kovin väkivaltainen, eikä siinä ole jännitettävää toimintaa. Tutkimukset etenevät, pieniä yllätyksiä tulee vastaan, ja ainakin yksi juonihaara on helposti arvattavissa. Perustasoisesta dekkarista on kysymys.

Katselin Lasiavain-palkinnon voittajia, ja aika ruotsalaisvoittoista on ollut varsinkin ihan viime vuosina. Kummallista on, että Suomeen palkinto on tullut vain kerran, Matti Röngän Viktor Kärppä -kirjalle Ystävät kaukana. Suomessa on kuitenkin hyviä dekkaristeja, joiden kirjoja on käännetty myös pohjoismaisille kielille.


Tove Alsterdal: Juurakko
Suomentanut Kari Koski
Aula & Co 2021
Kuuntelin Ellibs-palvelusta, lukija Karolina Kudjoi, kesto 12 h
Ruotsinkielinen alkuteos Rotvälta 2020

4 kommenttia:

  1. Tässä dekkarissa oli sellainen outo tunnelma. Pidin kyllä kovasti, koska väkivaltaa oli tosi vähän. Eira on selväpäinen ja selväjärkinen poliisi. Minusta on outoa, kun poliisi tekee päihtyneenä töitään joissakin kirjoissa.

    VastaaPoista
  2. Minä pidin samoista asioista: Eirasta ja väkivallan vähyydestä.

    VastaaPoista
  3. En tiennytkään, että suomalainen on saanut Lasiavaimen vain kerran. Kyllä meillä minustakin olisi potentiaalisia voittajia olemassa. Varsinkin viime vuosina on tullut hyviä dekkariesikoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin hämmästyin suomalaisten olematonta osuutta palkituissa.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.