Carme Riera: Tiempo de inocencia

 

Tiempo de inocencia (Viattomuuden aika) on muistelukirja lapsuudesta Mallorcalla. Kirjailija Carme Riera on syntynyt 1948, joten hänen muistonsa ovat 50-luvulta, ajalta, jolloin turistit eivät olleet valloittaneet Mallorcaa. Prologissa Riera sanoo, että hänen lapsuutensa Mallorca oli toinen kuin nykyinen. Kirjoittamalla hän on tavoittanut tuon ajan, mutta tietoisena muistin petollisuudesta.

Rieran perhe asui Palmassa, mutta vietti kesät pienessä kylässä saaren itäpuolella. Suku oli arvostettu. Riera kirjoittaakin säätyeroista, jotka määräsivät tarkasti jopa sen, miten ihmisiä piti puhutella. Hänen perheessään kävi monenlaisia tavarantoimittajia ja palvelusten tekijöitä, esimerkiksi kerran viikossa silittäjä. Kaikkia hän kuvailee. Hän kaipaa erityisesti käsityöläisiä, jotka ovat nykyisin kadonneet.

Perhe asui isossa vanhassa kivitalossa, jossa ei ollut lämmitystä. Palelevaisena ihmisenä minua säälitti pikkutyttö, joka meni iltaisin nukkumaan vilusta täristen. Lämmitystä ei ollut koulussa, eikä missään muuallakaan. Aikuiset hokivat, että Mallorcalla ei ole kylmä, lämmitystä ei tarvita. Riera sanoo tutustuneensa lämmityksen ihanuuteen vasta aloittaessaan opiskelun Barcelonassa.

”El descubrimiento de la lectura fue, sin duda, una de las cosas más importantes y mejores que me han pasado en la vida.”

(Lukemisen löytäminen oli epäilemättä yksi tärkeimpiä ja parhaita asioita, joita minulle on elämässä tapahtunut.)

Riera oppi hitaasti lukemaan, mutta opittuaan hän luki jatkuvasti. Hänen lukemistaan rajoitettiin ankarasti – ei määrää, vaan mitä hän luki. 50-luvun Espanja oli vanhoillinen, ja lasten kasvatus tiukkaa. Perhe oli kuitenkin kulttuurimyönteinen. Myöhemmin Riera on päätellyt joistakin lapsena näkemistään ja silloin ymmärtämättä jääneistä asioista, että hänen isänsä osallistui jonkinlaiseen Francon vastaiseen toimintaan.

Tuohon aikaan koulua pitivät nunnat. Lapsiin istutettiin pienestä pitäen helvetin pelko. Tunneilla kuvattiin tarkasti, miten syntiset ihmiset kärsivät ikuisesti tulisissa padoissa ja rikinkatkussa pirujen tökkiessä atraimillaan. Sama esitettiin kuvina aulan seinillä. Jossain vaiheessa pieni Carme pelkäsi kuolevansa yöllä ilman, että ehtisi tunnustaa syntejään. Silloin hän joutuisi helvettiin. Pelko kasvoi niin suureksi, että kerran hän pyörtyi jokapäiväisessä messussa, kun ei syntisenä uskaltanut mennä ehtoolliselle. Silloin yksi nunna oli ymmärtäväinen ja vapautti tytön pelosta sanomalla, ettei pieni lapsi ollut voinut tehdä kuolemansyntiä. Onneksi Espanjassakaan kasvatus ei ole enää tuollaista.

Carme Rierasta tuli Barcelonan yliopiston Espanjan kirjallisuuden professori. Hän on kirjoittanut myös fiktiota, ja hänen kirjojaan on käännetty monelle kielelle, mutta ei suomeksi. Tämän viehättävän ja tarkkanäköisen muistelukirjan perusteella Rieran romaanitkin vaikuttavat tutustumisen arvoisilta.

Carme Riera: Tiempo de inocencia
Alfaguara 2013, 257 s.