Se,
miten nämä naiset päätyivät hallitsijoiksi noina vuosisatoina, oli suorastaan
jännittävää luettavaa. Tuntui, että sattumalla oli suuri vaikutus. Oli
kuolleita pikkuprinssejä, epäselvää perimysjärjestystä, järjestettyjä
avioliittoja, kapinoita, salaliittoja. Kuuluisin valtaannousu lienee Katariina
Suuren, joka tuli 14-vuotiaana saksalaisena prinsessana Venäjälle valmistautumaan
Pietarin, tulevan tsaarin,
puolisoksi, ja kaappasi vallan puolisoltaan melkein heti tämän päästyä valtaan.
Skotlannin Maria Stuartin (1542–1567), Englannin Maria I:n (1553–1558) ja
Elisabet I:n (1558–1603) suhteista olen nähnyt monta elokuvaa, ja nyt tämä
kirja antoi kunnolliset taustatiedot. Liitteenä olevat eri maiden
hallitsijoiden sukupuut helpottivat lukemista.
Jokaisesta
hallitsijasta kerrotaan hänen aikaansa osuneet merkittävät historialliset
tapahtumat sekä tapa hallita. Kastilian kuningatar Isabella Katolilainen
(1474–1504) vaikutti merkittävästi Espanjan syntyyn ja nousuun suurvallaksi.
Hän rahoitti Kolumbuksen purjehduksen Amerikkaan. Tuntemattomampi saavutus on
hänen aikanaan laadittu espanjan kielioppi, ensimmäinen mistään modernista
kielestä kirjoitettu. Itävallan Maria Teresia (1740–1780) kehitti valtiota
uuteen suuntaan.
”Vero-
ja hallintouudistukset merkitsivät aateliston ja säätykokousten paikallisvallan
heikkenemistä, Unkarissa tosin vähemmän kuin muualla. Itävalta muuttui näin
yhdestä vanhakantaisimpien hallintorakenteiden maasta yhdeksi moderneimmista
Euroopassa.”
Mainitsematta
ovat enää Ruotsin Kristiina (1632–1654) ja Venäjän Elisabet (1741–1762).
Kristiinan todellinen hallintokausi oli vain kymmenen vuotta, koska hän oli
lapsi isänsä Kustaa II Aadolfin kuollessa sodassa. Kuten tunnettua Kristiina
luopui kruunusta, kääntyi katolilaiseksi ja muutti Roomaan. Venäjän Elisabet
oli Pietari Suuren tytär, mutta hän ei ollut kovin kiinnostunut
hallitsemisesta, vaan enemmän huvittelusta ja vaatteista. Kulttuuria, varsinkin
arkkitehtuuria, Elisabet arvosti. Hän rakennutti esimerkiksi Pietarin
Talvipalatsin.
Arviot naisten hallituskausista
ovat vaihdelleet vuosisatojen mittaan. Kirjassa on jokaisesta nykyisen
historiantutkimuksen mukainen käsitys, joka on useimmista parempi kuin heidän
aikalaistensa. Naisia valtaistuimella on historiasta kiinnostuneelle
antoisaa luettavaa. Sitä on sujuva lukea, vaikka jotkut historiallisten
tapahtumien kiemurat vaativatkin tarkkaavaisuutta.
Naisia
valtaistuimella on kunnollinen tietokirja.
Siinä on yhdentoista sivun mittainen lähdeluettelo ja tekstissä tarkat lähdeviittaukset.
Henkilöhakemisto on myös. Kirja on runsaasti kuvitettu ja kuvalähteet on
mainittu. Kuvituksesta varmaan johtuu, että paperi on kunnollista eli paksua,
joten kirjasta on tullut melkoisen painava.
Pekka Valtonen: Naisia valtaistuimella
Gaudeamus 2022, 533 s.
Tämähän pitää lukea jossakin vaiheessa. Vähän aikaa sitten katsoin viimeksi elokuvan Maria Stuartista ja Elisabethista. Kiinnostava aihepiiri. Kuninkaallisten piireissä kiehui ja kuohui kaikenlaista.
VastaaPoistaKirjan luvut ovat itsenäisiä, eli halutessaan voi lukea hallitsijoista missä järjestyksessä tahansa. Voi aloittaa vaikka kiinnostavimmista.
PoistaTämä menee lukulistalle! On mielenkiintoinen ilmiö, miten niin naista väheksyvinä aikoina naisesta kuitenkin saattoi yllättäen tulla hallitsija.
VastaaPoistaKuninkaallinen suku oli niin oleellinen asia, että miespuolisten jälkeläisten puuttuessa nainenkin kelpasi. Tosin muitakin keinoja oli kuten Katariina Suuri näytti.
PoistaSattumalta löysin uutuushyllyltä tämän kirjan. Todella mielenkiintoista luettavaa. Kiva, että olet tehnyt postauksen.
VastaaPoistaMinä huomasin tämän kirjan Gaudeamuksen luettelosta ja varasin kirjastosta ennen kuin kirjaa edes oli siellä. Niin paljon aihe kiinnosti.
Poista