Susanna Hast: Ruumis / huoneet

 

Koen tästä kirjasta kirjoittamisen vaikeaksi, koska aihe on raskas ja kirjailijalle omakohtainen.

”Käännän sivuja ruumiini sisällä. Kirja on paikka, sivu on huone. Täällä olen turvassa. Täällä olen koskematon.”

Ruumis / huoneet kertoo 12-vuotiaana alkaneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai oikeasti enemmän hyväksikäytön seurauksista. Seuraukset kulkevat mukana läpi elämän. Kirjoittaja yrittää kerätä muistoistaan todisteita ja arkistoa tapahtuneesta. Hän yrittää muuttua oman kokemuksensa tutkijaksi. Jotain yleistä löytyy: uhri ei kerro tapahtuneesta kenellekään ja uskoo välillä olevansa itse syyllinen. Tapahtuneen käsittely alkaa vasta vuosien, vuosikymmenten jälkeen.

Kirjailijan tutkijatausta näkyy tavasta, miten hän analysoi omaa tilannettaan tutkimustiedon valossa. Siitä huolimatta kirja on täyttä tunnetta.

”Menetykseni on sellainen jota ei voi täysin paikantaa tai ymmärtää. Jotain on hukkunut eikä sitä voida enää löytää. Silti olen etsinyt. Olen etsinyt ruumiini muistista todisteita sen sijaan, että olisin antautunut muistini tyhjyydelle. En ole uskaltanut eksyä muistamattomuuteni sisään.”

Ruumis / huoneet ei ole kirja, josta voi sanoa pitävänsä sanan tavanomaisessa merkityksessä. Puhun mieluummin arvostuksesta. Arvostan kirjailijaa, arvostan kirjaa, jonka hän on uskaltanut kirjoittaa.

Eläytyvämpi kirjoitus löytyy blogista Reader, why did I marry him?

Ruumis / huoneet on ehdokkaana Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon saajaksi. Kilpailun tulos ratkeaa huomenna 17. marraskuuta.

Susanna Hast: Ruumis / huoneet
S & S 2022, 268 s.