perjantai 25. marraskuuta 2022

Tšingiz Aitmatov: Hyvästi, Gulsary

 

Tämän kirjan otin luettavakseni Maailmanvalloitus-haasteen vuoksi. Tšingiz Aitmatov oli kirgisialainen kirjailija. Hän kirjoitti Neuvostoliiton aikaan, mutta hänen kirjansa kertovat Kirgisiasta. Aitmatovia luettiin aikanaan jonkin verran myös Suomessa. Minäkin olen lukenut kauan sitten hänen romaaninsa Valkoinen laiva, josta en enää muista muuta kuin haikean tunnelman.

Hyvästi, Gulsary pitää sisällään kolme kertomusta, joita kirjassa kutsutaan novelleiksi. Ne ovat niin pitkiä, että puhuisin ennemmin pienoisromaaneista. Kirjalle nimen antanut Hyvästi, Gulsary on kahdellasadalla sivullaan romaanin mittainen.

Hyvästi, Gulsarya pidetään ilmeisesti yhtenä Aitmatovin pääteoksista. Se onkin vahva ja inhimillinen kuvaus elämästä. Gulsary on hevonen ja Tanabai sen entinen kouluttaja ja isäntä. Tanabain ja Gulsaryn kohtalot ovat kietoutuneet toisiinsa ja muistuttavat toisiaan. Vanha Tanabai valvoo kuolevan Gulsaryn vieressä ja muistelee elämäänsä. Gulsary oli hieno hevonen, josta tuli laumanjohtaja ja kuuluisa kilpajuoksija. Sen elämä lähti alamäkeen, kun uusi kolhoosinjohtaja halusi sen omaksi ratsukseen. Vanhana Gulsary oli päätynyt takaisin Tanabaille rattaiden vetäjäksi. Tanabain elämän onnettomuus tapahtui, kun hänet siirrettiin lampaiden hoitajaksi, tehtävään, jota ei voinut hoitaa menestyksekkäästi, koska ei ollut resursseja, ei ruokaa, ei suojaa, ei yhtään mitään. Tanabain valitusten seurauksena oli vain hänen erottamisensa puolueesta.

Äidinpelto on samantapainen kuin Hyvästi, Gulsary siinä, että vanha ihminen muistelee. Tolgonai menetti toisessa maailmansodassa miehensä ja kaikki kolme poikaansa. Hänelle jäi vain rakas miniä, vanhimman pojan vaimo, ja tämän sodan jälkeen synnyttämä avioton lapsi. Sodan aikana Tolgonai oli kolhoosin työnjohtaja. Hänellä oli suuri vastuu ja hän koki riittämättömyyttä, kun ruoka ei riittänyt ja lapset näkivät nälkää.

Kamelinsilmä on kertomuksista lyhyin. Minäkertoja on lähtenyt koulusta päästyään auttamaan aron raivaamisessa pelloksi. Hänen tavoitteenaan on traktorinkuljettajan ammatti. Aron raivaus ei ole kertojan ihanteellisten kuvitelmien mukaista. Työ on jatkuvaa raatamista, työryhmä on riitaisa, lähin työtoveri on paha suustaan ja suuttuessaan jopa väkivaltainen.

Hyvästi, Gulsary vetosi minuun näistä kertomuksista eniten yleisinhimillisyydellään. Samalla siinä on kirgiisien tapoja ja kulttuuria, jopa paimentolaiselämää Tanabain perheineen hoitaessa hevosia ja lampaita. Mitään neuvostoelämän ylistystarinoita nämä eivät ole. On puutetta, kylmää, nälkää, byrokratiaa ja ihmisten välisiä ristiriitoja. Vain pieniä toivon pilkahduksia on siellä täällä.


Tšingiz Aitmatov: Hyvästi, Gulsary
Suomentanut Ulla-Liisa Heino
Kansankulttuuri 1973, 2. painos, 363 s.
Venäjänkieliset alkuteokset 1960-luvulta

***********

Maailmanvalloitus: Kirgisia.

8 kommenttia:

  1. Olen lukenut Aitmatovilta varhaiset kurjet -teoksen, jonka voisin hyvinkin lukea uudelleen, samoin voisin lukea Aitmatovia enemmänkin. Kiitos esittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aitmatovia on suomennettu aika paljon, joten häneltä löytyy luettavaa.

      Poista
  2. Näissä maailmanvalloituksissa ihmiset tuovat esiin kaikenlaista kiinnostavaa. Mietin kyllä sitäkin, että joistain maista saattaa olla vain yksi suomennettu kirja, ja entäs jos se onkin kauheaa pakkopullaa... :D Toki jos ottaa englannin käyttöön niin valikoima jossain määrin ainakin laajenee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Läheskään kaikista maista ei löydy edes sitä yhtä suomennettua. Maailmanvalloitus tulee edetessään koko ajan hankalammaksi.

      Poista
  3. Olen lukenut Aitmatovilta Jamilia-nimisen pienoisromaanin. Juoni oli melko ohkainen, mutta erityisesti miljöökuvaus oli voimakasta. Voisi kyllä kokeilla jotain muutakin hänen kirjaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki lukemani Aitmatovin teokset ovat olleet mitaltaan pienoisromaaneja. Sikäli näihin on helppo tutustua.

      Poista
  4. Mulla jäi Aitmatovin teosten joku osa kesken kesäkuussa. Taisin puoleenväliin päästä, siinä on tuo Kamelinsilmä, jonka olen lukenut jo aiemmin. Muutkin tekstit kertovat suunnilleen samantapaisista kohtaloista, joita tässä kuvailet. Luen sen kirjan tässä joku kerta loppuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että joku muukin muistaa tällaisen vanhan kirjailijan.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.