Taniwhat ovat maorien mytologiaan
kuuluvia suuria yliluonnollisia hahmoja, jotka asuvat syvissä vesissä. Niillä
on erilaisia esiintymismuotoja, ja ne voivat olla ihmisten suojelijoita tai vaarallisia
hirviöitä.
”Ellan piirustuksissa peto
möyrästää keltasilmäisenä ja violettisuomuisena. Taniwhoja voi olla
monenlaisia, mutta tällaiselta näyttää juuri Ellaa vainoava Taniwha.”
Kymmenvuotias Ella joutuu olemaan
vuoden Uudessa-Seelannissa isänsä työn vuoksi. Ellan äiti on innoissaan, mutta
Ella kaipaa Tampereelle ystäviensä luo. Aluksi hän ei osaa tarpeeksi englantia
ja on yksinäinen. Kun hän kuulee Taniwhasta, siihen tiivistyvät kaikki hänen vieraassa
maassa tuntemansa pelot. Jotain positiivistakin tapahtuu: Ella huomaa osaavansa
lukea muiden ajatuksia, jos keskittyy kunnolla. Tai oikeastaan hän näkee
ajatukset kuvina. Vähitellen Ella alkaa sopeutua. Hän saa ystävän, maoritaustaisen
Tanen. Tanen vuoksi Ellan on lopulta voitettava Taniwha. Siinä häntä auttaa
Hine, maorien legendojen yön ja kuoleman jumalatar.
Taniwhassa lapsen kokema vieraan pelko on kytketty
oivaltavasti Uuden-Seelannin mytologiaan. Kirjassa kuvataan enemmän uudessa
maassa asumisen haasteita kuin mitään varsinaisesti yliluonnollista. Ella on
tarinan keskipiste. Muutama äidin minämuotoinen kirjoitus tuntui tarpeettomalta.
Ellan ajatuksista selvisi kaikki oleellinen, myös perheen sisäiset muutokset.
Taru Kumara-Moisio: Taniwha
Osuuskumma 2019, 213 s.
***********
Helmet-haasteen kohta 38. Kirjan tarina perustuu myyttiin, taruun tai legendaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.