Almudena Grandes: Los besos en el pan

Almudena Grandes (1960–2021) oli suosittu espanjalainen kirjailija. Yksi hänen teoksistaan, Lulú, on suomennettu. Sitä en ole lukenut, mutta luin muutama vuosi sitten novellikokoelman Estaciones de paso, josta pidin kovasti.

Los besos en el pan (Suukot leivässä) on yhteisöromaani siinä mielessä, että se kertoo tarkemmin määrittelemättömän Madridin kaupunginosan ihmisten elämästä vuoden ajalta. Vuosi on 2000-luvun alun pankkikriisin jälkeinen. Espanjassa lama oli todella paha esimerkiksi valtavan asuntokuplan puhjettua.

Kirjassa on paljon henkilöitä. Jonkinlaisena keskipisteenä on perhe Martínez Salgado. Diana Salgado on lääkäri ja Pepe Martínez lentokoneinsinööri. Diana työskentelee kaupunginosan terveyskeskuksessa, jonka kaupunki uhkaa sulkea rahapulan vuoksi, ja Pepen palkkaa on alennettu. Muut henkilöt ovat heidän sukulaisiaan, tuttaviaan, työtovereitaan tai jollakin kaukaisemmalla tavalla heihin liittyviä. Aluksi vain sivulauseessa mainittuja ihmisiä nostetaan myöhemmin vuorollaan esiin.

Työnsä menettäneiden keinot selvitä ovat moninaisia. Kansallisen tv-kanavan toimittaja kirjoittaa kirjan. Markkinoinnin ammattilainen ottaa haltuunsa suvun rapistumaan jätetyn maatilan. Arkkitehti hyväksyy työn pysäköintialueen valvojana. Jotkut eivät jaksa. Perheväkivalta johtaa tappoon, yksinäinen mies valitsee itsemurhan.

Kirjan tunnelma ei ole toivoton. Elämä kulkee eteenpäin. Rakkaussuhteita syntyy. Perustetaan yhdistys ajamaan asunnoistaan häädettyjen asioita. Joukkovoimalla saadaan ainakin lykätyksi terveyskeskuksen sulkemista. Aivan mainio on kertomus isoäiti Adelasta. Lama ei kosketa häntä, mutta hänen on vaikea päästä yli miehensä kuolemasta. Hänet pelastaa strateginen on-line videopeli ¡Que arda Troya! (Palakoon Troija!), jota hän alkaa pelata kotoaan käsin tietokoneella. Adela ja hänen miehensä olivat kumpikin kreikan kielen professoreja, joten Adela voittaa pelissä vastustajansa historiatietojensa perusteella. Tosin hänen pelatessaan Troija ei häviä, vaan voittaa, koska hän on aina tuntenut sympatiaa Troijaa kohtaan. Hän on valinnut pelaajanimekseenkin Andrómaca (Andromakhe). Hän – 72-vuotias – aiheuttaa sensaation saapuessaan pelaamaan paikan päälle, kun pelin Espanjan mestaruudesta pelataan.

Kirja kuuluu osastoon ’ihan hyvä’, vaikka henkilöitä on niin paljon, että heidän suhteidensa muistamiseen piti keskittyä tosissaan.

Prologissa kirjailija Grandes selittää, että kirjan nimi tulee vanhasta, nyt unohdetusta tavasta ajalta, jolloin Espanjassa oltiin niin köyhiä, että nähtiin nälkää. Jos leipäpala putosi lattialle, se piti nostaa ylös ja suudella sitä ennen kuin se palautettiin pöydälle.

Almudena Grandes: Los besos en el pan
Tusquets Editores 2022, 14. painos, 327 s. (1. painos 2015)