Annie Ernaux: Isästä / Äidistä

 

Kustantajalta on ollut hieno idea yhdistää Annie Ernaux’n vanhemmistaan kirjoittamat kirjat samaan teokseen. Ernaux sijoittaa vanhempansa aikaan ja yhteiskuntaan. Hän kommentoi välillä omaa kirjoittamistaan, kuten kirjan Äidistä lopussa:

”Tämä ei ole elämäkerta eikä tietysti mikään romaanikaan, ehkä jotakin kirjallisuuden, sosiologian ja historian väliltä.”

Lukijalle määrittelyllä ei ole merkitystä. Hän lukee hyvää kirjallisuutta.

Ernaux kirjoittaa hyvin tiivistä tekstiä. Hän ei maalaile, eikä koristele. Siitä huolimatta kirjoissa on voimakkaasti tunteisiin meneviä kohtauksia, vahvimmin kirjan Isästä alussa, jossa Ernaux kuvaa isänsä kuolemaa ja sitä seuranneita tapahtumia. Ernaux sattui olemaan vanhempiensa luona pienen poikansa kanssa isän kuollessa. Dementiaan häviävän äidin kohtalo viiltää samalla tavalla.

Ernaux’n vanhemmat olivat työläisiä, mutta he eivät halunneet jäädä tehtaaseen. Äidin haaveena oli ruokakauppa, isän hieno kahvila. Haaveet eivät täysin toteutuneet, mutta kahvila-elintarvikekaupan he perustivat. Haaveena oli myös parempi elämä ainoalle tyttärelle. Ernaux’n isosisko oli kuollut kurkkumätään. Isästä:

”Hänen ehkä suurin ylpeydenaiheensa tai jopa elämänsä oikeutus: että minä sain kuulua siihen maailmaan, joka oli häntä ylenkatsonut.”

Ernaux’n opiskelulla oli seurauksensa. Jopa niin, ettei ollut enää yhteistä puhuttavaa. Hän siirtyi kulttuuriltaan toisenlaiseen maailmaan. Moni suomalainen voi varmasti samastua hänen luokkanousuunsa.

Luin alkuvuodesta Ernaux’n omaelämäkerrallisen Vuodet. Isästä / Äidistä on samalla tavalla vahva ja vaikuttava teos. Siitä on kirjoitettu monessa blogissa, mm. Kirsin Book Clubissa ja Ankin kirjablogissa.

Annie Ernaux: Isästä / Äidistä
Suomentanut Lotta Toivanen
Gummerus 2022, 3. painos, 152 s. (1. painos myös 2022)
Ranskankieliset alkuteokset La place 1983 ja Une femme 1987