Syksyisten iltojen rentoutumiskirjoina luin kaksi kevyehköä dekkaria. Kumpaakin voin suositella cozy crimesta pitäville.
Pauliina Susi: Yksityisalue
Yksityisalue on
Tuulia Raja -sarjan aloitusosa. Tuulia on lentoemäntä, joka heti alussa lentää
viimeisen lentonsa työnantajan
konkurssin vuoksi. Paluulennolla Lontoosta on hyvin vähän matkustajia. Heistä
yksi, vanhempi rouva, väittää Tuulialle, että joku lennolla oleva mies seuraa
häntä ja voi vaikka tappaa. Kun rouva, joka on tunnettu teollisuusneuvos,
löytyy seuraavana päivänä kuolleena kotoaan, tapaaminen jää vaivaamaan Tuuliaa.
Hän sotkeentuu kuolemantapauksen selvittämiseen, kun ottaa yhteyttä sekä
poliisiin että yksityisetsivään, joka oli myös lennolla.
Yksityisalue on
puhdasta hieman humoristista cozy crimea. Tuulia on neuvokas ja
oma-aloitteinen, välillä vähän liikaakin. Hän on yli 40-vuotias sinkku ja niin
hyvännäköinen, että saa miehiltä treffiehdotuksia, jotka ovat joskus
toivottuja, joskus taas ei. Sarjan vakiohahmoja tulevat varmaan olemaan
yksityisetsivä Ykän lisäksi Tuulian äiti, joka on kiusallisen tomera ja
avulias, ja pari vanhaa työtoveria lentoyhtiöstä. Heistä toinen ryhtyy
taksikuskiksi ja on jo Yksityisalueen tapauksen selvittelyssä hyödyllinen.
Pauliina
Susi on kokenut rikoskirjailija, jonka Takaikkuna on yksi parhaita
lukemiani kotimaisia dekkareita. Se on tyyliltään aivan erilainen kuin Yksityisalue.
Myös cozy crime sujuu Sudelta pätevästi. Rikosjuoni ei ole kovin monimutkainen
ja osan siitä arvasi helposti. Epäiltyjäkin on aika vähän. Väkivaltaa ei
tietenkään kuvata. Henkilöhahmot ovat mainioita. Joissakin kohdin kuvailu on
turhan yksityiskohtaista, esimerkiksi rikoksen uhrin pojan ökyasunnon
hienouksissa viivytään pitkään. Ehkä sekin kuuluu genreen.
Richard Osman: Torstain murhakerho
Torstain murhakerho on ollut kansainvälinen
menestys. Se on saanut jo useita jatko-osia. Murhakerhon muodostaa neljä
eläkeläistä. Joyce on entinen sairaanhoitaja, Ibrahim psykiatri ja Ron
ammattiyhdistysmies. Joukon johtaja on Elizabeth, jonka yhteydet sinne sun
tänne viittaavat ulkomaantiedusteluun (sitä ei sanota). Heidän asuinpaikkansa
on varsinainen luksuskylä vanhuksille. Joyce pystyy asumaan siellä, koska hänen
menestynyt tyttärensä maksaa kulut.
Ensin murhataan kylän omistajan
tärkein apulainen, sen jälkeen omistaja itse. Syynä saattaa olla se, että
omistaja haluaa laajentaa kylää sen alueella olevalle vanhalle nunnien
hautausmaalle. Murhakerho tutkii tapauksia poliisin apuna – tai kiusana,
näkökulmasta riippuen. Poliisit ovat yllättävän suopeita ja pitkämielisiä.
Torstain murhakerho on lempeä kirja, ja usein
hauskakin, varsinkin Joycen päiväkirjamerkinnöissä, jotka polveilevat
ennalta-arvaamattomasti. Turhaa jaarittelua kirjasta olisi voitu vähentää. Torstain
murhakerholla on myös vakavampi puolensa. Yksin olemisen ja yksinäisyyden
eroa pohditaan. Pitkän, lähes elinikäisen ihmissuhteen päättyminen tekee
kipeää. Kirjan suosion kyllä ymmärtää sen luettuaan.
Pauliina Susi: Yksityisalue
Tammi 2023, 283 s.
Richard Osman: Torstain murhakerho
Suomentanut Arto Schroderus
Otava 2021, 400 s.
Englanninkielinen alkuteos The Thursday Murder Club 2020
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.