Tutkijat
Heli Rantala, Jukka Sarjala, Janne Tunturi, Ulla Ijäs ja Heidi Hakkarainen ovat
julkaisseet kirjahistorian Kirjojen kaipuu – Kirjakulttuuria 1800-luvun alun
Suomessa. Heidän
käsittelemänään aikana suomeksi oli saatavissa lähes pelkästään uskonnollista
kirjallisuutta. Kirjoja kaipaavia ihmisiä kyllä oli. He lukivat ruotsiksi ja
saksaksi, jotkut ranskaksi, jotkut oppineet latinaksi. Tuohon aikaan englanti
oli Suomessa harvinainen kieli. Kielitaitovaatimus rajoitti lukijoiden määrää.
Mistä kirjoja hankittiin? Kirjapainot
myivät kirjoja. Kirjakauppoja oli aluksi lähinnä Turussa yliopiston vuoksi,
myöhemmin muuallakin. Kirjakaupat eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Niissä
oli kirjojen sijasta kirjaluetteloita, joista asiakas voi tilata kirjoja.
Tilaus lähti ulkomaille, ja kirjan saattoi saada muutaman kuukauden kuluttua. Suomen
yhteydet Saksaan olivat vahvoja. Siellä Leipzig oli kirjamyynnin keskus.
Kirjat kiersivät lukijalta
toiselle esimerkiksi kirjahuutokauppojen kautta. Kirjastolaitos alkoi hiljalleen
kehittyä. Aluksi lainaaminen oli maksullista toimintaa. Yliopistolla oli
tietysti laaja kirjasto, mutta se tuhoutui Turun palossa. Porvoon kymnaasiin
syntyi monipuolinen kirjasto pitkälti lahjoitusten ansiosta. 1700-luvulla on
aloitettu lahjoitusten kirjaaminen, ja lahjoituskirja on säilynyt. Se on ”yksi
tärkeimmistä suomalaisista kirjahistorian lähteistä”.
Yksi Kirjojen kaipuun parhaista
piirteistä on, että kirjaan on valittu muutamia näkökulmahenkilöitä, joiden
suhdetta kirjoihin tarkastellaan. Se tekee kirjahistoriasta helposti
lähestyttävää ja nykylukijallekin samastuttavaa. Tutustumme esimerkiksi kirjanpainaja
Anders Cederwalleriin ja kirjakauppias Friedrich Anton Meyeriin. Rovasti Anton
Ulrich Rönnholmin kautta pääsemme katsomaan maaseutupappilan kirjakokoelmaa.
Erityisen vaikutuksen tekee ylioppilas Anders Johan Sjögrenin kirjojen keräily
ja lukuhalu.
”Aikalaiset käyttivät itse
ilmiöstä käsitettä lukuhalu (ruots. läslust, saks. Lesesucht).
Sillä viitattiin tavallisesti proosan laajamittaiseen ja kiihkeään lukemiseen.
Tällainen intohimoinen suhtautuminen kirjoihin sai ajan oppineiston ja
sivistyneistön esittämään varoituksia huonosta mausta, mielikuvituksen
liikakasvusta ja sielunelämän järkkymisestä.”
Kirjojen kaipuu kertoo kirjojen kulkeutumisesta
lukijoiden käsiin, niiden keräilystä ja säilyttämisestä sekä niiden lukijoista,
ja tietysti myös siitä, mitä luettiin.
”Walter Scottin romaaneja,
Friedrich Schillerin teoksia, oppineita saksalaisia kirjallisuuslehtiä,
Telemakhoksen seikkailuja, Ruotsin uusromantikkojen julkaisuja, Goethen Wilhelm
Meister, Rousseaun kootut teokset ja Karl Tauchnitzin huokeasti kustantamia
antiikin Kreikan ja Rooman klassikkoja.”
Kirjojen kaipuu on tutkimukseen perustuva
tietokirja, jossa on lukijaystävällinen ote. Se on sopivaa luettavaa kaikille
kirjanystäville, joita historia kiinnostaa. Kirja on luettu myös blogissa
Kulttuuri kukoistaa.
Rantala Heli, Sarjala Jukka, Tunturi Janne, Ijäs Ulla ja Hakkarainen Heidi: Kirjojen kaipuu – Kirjakulttuuria 1800-luvun alun Suomessa
Gaudeamus 2024, 287 s.
Kiitos nostosta, tämä on kiinnostava kirja kirjanrakastajille! Se Turun sillan kirjakauppa jäi erityisesti mieleen. Mikä loistosijainti myynnille ja kirjojen näkyvyydelle! Idean saisi varastaa.
VastaaPoistaSilloilla oli (on) kauppoja muualla Euroopassa, mutta en tiennyt, että Turussakin on ollut.
Poista