Pirkko
Saisio kirjoittaa Ioseb Besarionis dze Jughasvilista ja Josif Stalinista.
Kuolinvuonnaan
Stalin puhuu Sulikolle. Hän epäilee kaikkia, läheisimpiäänkin. Välillä hän
tuntuu sekoittavan todellisen ja kuvitellun. Hän kaipaa kotiseutuaan Goria. Hän
ajattelee Venäjää, valtaa ja mahdollisia seuraajiaan. Ihmisiä.
”On vaeltajamuurahaisia.
Se on
kaunista, Suliko, tavattoman kaunista, eikö ole?
Miksi
niitä muuten kutsutaan vaeltajamuurahaisiksi?”
Juopon
suutarin poika Ioseb Besarionis dze Jughasvili menee vastentahtoisesti
teologiseen kouluun. Hän ei halua papiksi, hän haluaa pois Gorista. Hän on
Ioseb, kun pakenee Siperiasta, kun osallistuu pankkiryöstöön, kun hänen
vaimonsa kuolee. Hän on Josif Vissarionovitš Stalin, kun Pietarissa päätetään suhtautumisesta
Suomen itsenäistymishaluun. Hänen kulkunsa itsevaltiaaksi jatkuu
historiallisesta tapahtumasta toiseen. Niitä Saisio kuvaa niin, että tuntuu
kuin hän olisi päässyt Stalinin pään sisälle. Tai muiden ihmisten, kuten
Vladimir Majakovskin.
Lukiessa
oli pakko googlata ihmisten kohtaloita. Ketkä näistä selvisivät hengissä
puhdistuksista?
”- -
yhtäkään kaikkivaltiasta ei pidä katsoa suoraan silmiin, kaikkivaltiaan silmien
tuli polttaa tuhkaksi kaiken minkä näkee.”
Noin
laittaa Saisio ajattelemaan Engelsina Markizovan, joka pikkutyttönä halasi Isä
Stalinia kuuluisassa valokuvassa. Hänen vanhempansa eivät selvinneet.
Stalinin puhuttelemalla Sulikolla on paljon merkityksiä. Minä näin Sulikon ensi sijassa kadonneena sielunaan, jota Stalin kaipaa.
Suliko on pelottavan ajankohtainen kirja nyt, kun itsevaltiaita tai sellaiseksi pyrkiviä ilmaantuu valtioihin ympäri maailmaa, myös ennen demokratioina pidettyihin maihin.
Pirkko Saisio: Suliko
Siltala 2024, 411 s.
Ilmeisesti tämä on kuitenkin vähän sukua Passiolle, sen loppuosalle?
VastaaPoistaVähän, ehkä, mutta Suliko on tyylillisesti erilainen. Lyhyitä kappaleita niin kuin lainauksessani ja kaikesta sanotusta tulee silloin painavaa. Kirja ei ole kuitenkaan liian raskas lukea.
PoistaMielenkiintoista eikä vähiten valitettavan ajankohtaisuuden takia. Lainaustesi perusteella saattaisin pitää tästä kirjasta – ainakin varmasti synnyttäisi ajatusryöppyjä pään sisällä.
VastaaPoistaTästä kirjasta saa kyllä paljon ajateltavaa.
PoistaValitettavan ajankohtainen todellakin... Ehkä liiankin, että haluaisin ottaa kuunteluun. Ainakin tällä hetkellä olen ihan joulufeelgoodien maailmoissa, en Stalinin puhdistusten.
VastaaPoistaSuliko on hyvä kirja, mutta ei todellakaan mitään hyvänmielen kirjallisuutta.
PoistaKovin kiinnostava teos valitsemiesi sitaattien ja kertomasi perusteella. Sitä en tiennytkään (tai ainakaan muistanut), että pikkutytön vanhemmat joutuivat puhdistusten kohteeksi. Jostakin syystä Passio jäi lukematta, vaikka Saisiosta pidänkin. Ehkä kuitenkin tartun ensiksi tähän.
VastaaPoistaMinä pidin Passiosta vielä enemmän. Siinä kuljettiin pitkä, monipuolinen ja hallittu matka historiassa. Nämä molemmat Saision romaanit kannattaa kyllä lukea.
PoistaMaailman karmeat tyypit on hyvä tuntea, jotta uusia kaltaisiaan ei pääsisi valtaan. Valitettavasti tämä ei toteudu käytännössä. Historia toistaa itseään ja pienillä ujutuksilla mennään eri puolilla maailmaa kohti karmeiden tyyppien valtakuntia. Menetelmä on taitava ja on toistettu ennen ja samaa yritetään taas.
VastaaPoistaPirkko Saisio on hereillä, hän tuntee historian. Suliko on ehdottomasti luettava!
Suliko on hyvä varoitus. Tällä hetkellä demokratia näyttää olevan vaarassa ja "vahvat" johtajat suosiossa.
PoistaKuulostaa todella kiinnostavalta! joskin ajankohtaisuus jopa hieman pelottaa, mutta silti on hyvä, että yhtymäkohtia nykyajan ja historian välillä osoitetaan.
VastaaPoistaOn hienoa, että Saision kaltainen kirjoittaja on tarttunut tällaiseen aiheeseen juuri nyt.
Poista