Naguib Mahfouzin Akhenaten – Dweller in Truth käsittelee samoja tapahtumia, jotka ovat Mika Waltarin Sinuhen keskiössä. Nuori prinssi Akhenaten palvoo aurinkojumala Atenia ohi pääjumala Amunin. Kun hän kokee ilmestyksen, jossa Yksi ja Ainoa jumala puhuttelee häntä, hän hylkää kaikki vanhat jumalat, myös Atenin. Akhenatenin opettaja Ay kertoo prinssin toistaneen hänelle jumalansa sanat.
”I am the One and Only God; there is no
God but I. I am the truth. Dwell in my kingdom, and worship me only. Give me
yourself; I have granted you my divine love.”
Kun
Akhenatenista tulee faarao, hän yrittää muuttaa Egyptin yksijumalaiseksi.
Mahtava Amunin papisto tietysti vastustaa, eikä muidenkaan ole helppoa luopua
perinteistä. Akhenaten rakennuttaa uuden hallituskaupungin Akhetatenin ja
muuttaa sinne hoveineen. Akhenatenin sanoma ”love, peace, and happiness”
ei johda voittoon, vaan valtakunta joutuu sekasortoon ja ulkovallat uhkaavat
sitä. Tukijat hylkäävät Akhenatenin. Hänen veljestään tehdään faarao, ja hän
jää vangiksi kaupunkiinsa. Pian hän kuolee, mahdollisesti surmataan.
Akhenaten
– Dweller in Truth kertoo tarinan monesta eri näkökulmasta. Nuori
Meriamun haluaa selvittää, mikä on totuus tapahtuneesta tragediasta. Hän käy
tapaamassa vielä elossa olevia Akhenatenin lähellä olleita ihmisiä, kuulee
heidän versionsa tapahtumista ja heidän käsityksensä Akhenatenista ja hänen
vaimostaan Nefertitistä. Viimeisen version kertoo Nefertiti.
Meriamun kuulee Akhenatenista,
että hän oli hullu, että hän oli äitinsä ja opettajansa työkalu, että hän oli
harvinaisen älykäs, että hän puhui aina totta, että hän oli itse
hyväntahtoisuus... Häntä haukutaan heikoksi ja naismaiseksi. Jotkut uskovat
salaliittoteorioilta kuulostaviin juoruihin hänen seksuaalisuudesta kyvyttömyydestään
ja kieroutumisestaan. Yksimielisyys vallitsee vain Akhenatonin innottomuudesta
hallintotehtäviä kohtaan sekä haluttomuudesta kuunnella neuvoja ja tehdä
kompromisseja. Pari vilpitöntä ystävää faaraolla oli, hänen lapsuudenystävänsä
kuvanveistäjä Bek ja valtakunnan poliisipäällikkö Maho, jonka Akhenaten nosti
asemaansa vaatimattomasta palatsin vartijan virasta.
Nefertitistä mielipiteet vaihtelevat
äärimmäisyydestä toiseen. ”She was beauty and brilliance combined.” ”A beautiful
woman created to be a whore.” Varsinkin kaksi naista,
Nefertitin sisarpuoli ja faaraon haaremiin naitu Mitannin kuninkaan tytär, ovat
hyvin ilkeitä ja sisarpuoli myös kateellinen.
Akhenaten
– Dweller in Truth on
hieno analyysi vallasta. Itsevaltiasta mielistellään, koska pelätään. Akhenaten
ei hallitse pelolla – hän vastustaa väkivaltaa, mutta hänen ympärillään pyörivä
eliitti pelkää asemansa ja etuoikeuksiensa puolesta. Akhenaten hyväksyy lähipiiriinsä
vain ne, jotka uskovat Yhteen ja Ainoaan jumalaan. Kaikki tietysti väittävät
uskovansa. Meriamunille he kertovat, että eivät koskaan uskoneet. Kun
valtakunta alkaa luhistua, he jättävät Akhenatenin – taas säilyttääkseen
asemansa. Muutama elätteli toiveita päästä itse faaraoksi faaraon paikalle.
Kirjan kuvausta vastaavia
tapahtumia on menossa nytkin, eikä vain yhdessä maassa.
Löysin tämän kirjan blogista Jotakin syötäväksi kelvotonta ja kirjankin sain luettavaksi blogia pitävältä Gregoriukselta.
Naguib Mahfouz: Akhenaten – Dweller in TruthEnglanniksi kääntänyt Tagreid Abo-Hassabo
The American University Cairo Press 2001, 172 s.
Arabiankielinen alkuteos العائش فى الحقيقة 1985
***********
Kirjassa on äänessä kaksi ilkeää naista, joten se sopii Helmet-haasteen kohtaan 12. Kirjassa on ilkeä tai paha naishahmo.
Valitettavasti todellakin on näitä vallantäyteisiä tyyppejä monella suunnalla, ja heidän nuoleskelijoitaan. Katsoin juuri dokumentin Maon ajasta Kiinassa. Siellä hän vei itsevaltiaan oikeutuksella kansaansa katastrofista toiseen. Miljoonat kansalaiset kolistelivat käskyn mukaisesti kattiloita ja lopuksi kaikki varpuset putosivat uupuneina ja kuolleina maahan. Sen operaation piti suojata viljaa linnuilta. Sen jälkeen tuhohyönteiset valloittivat maan.
VastaaPoistaAkhenatonin rakkauden ja väkivallattomuuden sanoma kuulostaa hyvältä, mutta niin vain sen pakkosyöttämisestä seurasi kaaos.
PoistaKiinnostava teos kyllä oli, kuten muutkin lukemani Mahfouzin kirjat (ja vielä olisi monta luettavana).
VastaaPoistaMitä Wikipediasta olen lähihistoriaa katsonut, niin tässä on kirjailijalla mitä luultavimmin ollut mielessä Anwar Sadatin presidenttikausi (jossa Mahfouz oli itsekin pitkään tukijana), mutta tosiaan vallan kuvauksena tässä on kyllä sovellettavaa moneen suuntaan, eikä käy epäajankohtaiseksi...
Klassikon merkki tuo ajankohtaisena pysyminen, vaikka tässä valitettavan negatiivisen asian vuoksi.
Poista