torstai 10. huhtikuuta 2025

Naguib Mahfouz: Akhenaten – Dweller in Truth

 

Naguib Mahfouzin Akhenaten – Dweller in Truth käsittelee samoja tapahtumia, jotka ovat Mika Waltarin Sinuhen keskiössä. Nuori prinssi Akhenaten palvoo aurinkojumala Atenia ohi pääjumala Amunin. Kun hän kokee ilmestyksen, jossa Yksi ja Ainoa jumala puhuttelee häntä, hän hylkää kaikki vanhat jumalat, myös Atenin. Akhenatenin opettaja Ay kertoo prinssin toistaneen hänelle jumalansa sanat.

I am the One and Only God; there is no God but I. I am the truth. Dwell in my kingdom, and worship me only. Give me yourself; I have granted you my divine love.

Kun Akhenatenista tulee faarao, hän yrittää muuttaa Egyptin yksijumalaiseksi. Mahtava Amunin papisto tietysti vastustaa, eikä muidenkaan ole helppoa luopua perinteistä. Akhenaten rakennuttaa uuden hallituskaupungin Akhetatenin ja muuttaa sinne hoveineen. Akhenatenin sanoma ”love, peace, and happiness” ei johda voittoon, vaan valtakunta joutuu sekasortoon ja ulkovallat uhkaavat sitä. Tukijat hylkäävät Akhenatenin. Hänen veljestään tehdään faarao, ja hän jää vangiksi kaupunkiinsa. Pian hän kuolee, mahdollisesti surmataan.

Akhenaten – Dweller in Truth kertoo tarinan monesta eri näkökulmasta. Nuori Meriamun haluaa selvittää, mikä on totuus tapahtuneesta tragediasta. Hän käy tapaamassa vielä elossa olevia Akhenatenin lähellä olleita ihmisiä, kuulee heidän versionsa tapahtumista ja heidän käsityksensä Akhenatenista ja hänen vaimostaan Nefertitistä. Viimeisen version kertoo Nefertiti.

Meriamun kuulee Akhenatenista, että hän oli hullu, että hän oli äitinsä ja opettajansa työkalu, että hän oli harvinaisen älykäs, että hän puhui aina totta, että hän oli itse hyväntahtoisuus... Häntä haukutaan heikoksi ja naismaiseksi. Jotkut uskovat salaliittoteorioilta kuulostaviin juoruihin hänen seksuaalisuudesta kyvyttömyydestään ja kieroutumisestaan. Yksimielisyys vallitsee vain Akhenatonin innottomuudesta hallintotehtäviä kohtaan sekä haluttomuudesta kuunnella neuvoja ja tehdä kompromisseja. Pari vilpitöntä ystävää faaraolla oli, hänen lapsuudenystävänsä kuvanveistäjä Bek ja valtakunnan poliisipäällikkö Maho, jonka Akhenaten nosti asemaansa vaatimattomasta palatsin vartijan virasta.

Nefertitistä mielipiteet vaihtelevat äärimmäisyydestä toiseen. ”She was beauty and brilliance combined.A beautiful woman created to be a whore.Varsinkin kaksi naista, Nefertitin sisarpuoli ja faaraon haaremiin naitu Mitannin kuninkaan tytär, ovat hyvin ilkeitä ja sisarpuoli myös kateellinen.

Akhenaten – Dweller in Truth on hieno analyysi vallasta. Itsevaltiasta mielistellään, koska pelätään. Akhenaten ei hallitse pelolla – hän vastustaa väkivaltaa, mutta hänen ympärillään pyörivä eliitti pelkää asemansa ja etuoikeuksiensa puolesta. Akhenaten hyväksyy lähipiiriinsä vain ne, jotka uskovat Yhteen ja Ainoaan jumalaan. Kaikki tietysti väittävät uskovansa. Meriamunille he kertovat, että eivät koskaan uskoneet. Kun valtakunta alkaa luhistua, he jättävät Akhenatenin – taas säilyttääkseen asemansa. Muutama elätteli toiveita päästä itse faaraoksi faaraon paikalle.

Kirjan kuvausta vastaavia tapahtumia on menossa nytkin, eikä vain yhdessä maassa.

Löysin tämän kirjan blogista Jotakin syötäväksi kelvotonta ja kirjankin sain luettavaksi blogia pitävältä Gregoriukselta.

Naguib Mahfouz: Akhenaten – Dweller in Truth
Englanniksi kääntänyt Tagreid Abo-Hassabo
The American University Cairo Press 2001, 172 s.
Arabiankielinen alkuteos العائش فى الحقيقة 1985 

***********

Kirjassa on äänessä kaksi ilkeää naista, joten se sopii Helmet-haasteen kohtaan 12. Kirjassa on ilkeä tai paha naishahmo.

4 kommenttia:

  1. Valitettavasti todellakin on näitä vallantäyteisiä tyyppejä monella suunnalla, ja heidän nuoleskelijoitaan. Katsoin juuri dokumentin Maon ajasta Kiinassa. Siellä hän vei itsevaltiaan oikeutuksella kansaansa katastrofista toiseen. Miljoonat kansalaiset kolistelivat käskyn mukaisesti kattiloita ja lopuksi kaikki varpuset putosivat uupuneina ja kuolleina maahan. Sen operaation piti suojata viljaa linnuilta. Sen jälkeen tuhohyönteiset valloittivat maan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akhenatonin rakkauden ja väkivallattomuuden sanoma kuulostaa hyvältä, mutta niin vain sen pakkosyöttämisestä seurasi kaaos.

      Poista
  2. Kiinnostava teos kyllä oli, kuten muutkin lukemani Mahfouzin kirjat (ja vielä olisi monta luettavana).
    Mitä Wikipediasta olen lähihistoriaa katsonut, niin tässä on kirjailijalla mitä luultavimmin ollut mielessä Anwar Sadatin presidenttikausi (jossa Mahfouz oli itsekin pitkään tukijana), mutta tosiaan vallan kuvauksena tässä on kyllä sovellettavaa moneen suuntaan, eikä käy epäajankohtaiseksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Klassikon merkki tuo ajankohtaisena pysyminen, vaikka tässä valitettavan negatiivisen asian vuoksi.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.