Jenny Offill: Ilmastoja

 

Jenny Offillin Ilmastoja osui silmiin kirjaston ekohyllyltä.

Lizzie on töissä yliopiston kirjastossa, vaikka ei ole suorittanut sopivaa tutkintoa. Hän on tasapainoisen onnellisesti naimisissa Benin kanssa. Heidän poikansa Eli on alakoululainen. Avioliitto kestää Lizzien hetkellisen ihastumisen toimittaja ja erämaaretkeilijä Williin. Lizzielle tärkeimmältä ihmiseltä tuntuu hänen veljensä Henry, joka pyristelee irti huumeista. Lizzie pitää huolta Henrystä, vaikka tällä on kirjan kuvaamana aikana tyttöystävä, josta tulee ensin vaimo ja pian ex-puoliso.

Nimi Ilmastoja vie ajatukset ilmastonmuutokseen. Se tulee mukaan Lizzien entisen opettajan ja ystävän Sylvian kautta. Sylvia työskentelee säätiössä, joka pyrkii valistamaan ihmisiä. Hänellä on hyvin suosittu podcast, ja hän pyytää Lizzietä avustajakseen vastaamaan saamiinsa sähköposteihin. Sylvian työ kaatuu Trumpin ensimmäiseen valintaan presidentiksi.

”Tätä ei kestä kukaan, Sylvia sanoo. Tällaista työtä tekevät murtuvat, sairastuvat ja kuolevat. Muistan mitä hän hoki, kun soitin heti seuraavana päivänä. Koko työ haihtuu savuna ilmaan! Savuna ilmaan!”

Ilmastoja on kirjoitettu fragmentaarisesti. Palasista koostuu kokonaisuus, jonka sisälle pääseminen kestää hetken. Rakenne on niin kevyt ja ilmava, että kun jouduin lyhyen kirjan lukemisen aikana pitämään päivän tauon, minulla oli vaikeuksia muistaa, mitä olin lukenut.

Lopulta Ilmastoja on enemmän ihmissuhderomaani kuin kirja ilmastonmuutoksesta. Jonkinlaisia ilmoja ihmissuhteissakin on, ja Lizzie on niin sympaattinen, että hänen ympärillään ne ovat positiivisia.

Jenny Offill: Ilmastoja
Suomentanut Marja Luoma
Gummerus 2020, 203 s.
Englanninkielinen alkuteos Weather 2020

***********

Ben ja Eli menevät lomalle ilman Lizzietä, joka ei halua jättää veljeään, vaan jää kotiin. Sijoitan Ilmastoja Helmet-haasteen kohtaan 22. Kirjassa lomaillaan.