Jonas Karlssonin novellikokoelma Det
andra målet tarttui mukaan kirjastosta. En tiennyt kirjailijasta tai
kirjasta etukäteen mitään. Lukukokemus oli iloisen yllättävästi positiivinen.
Iso osa novelleista liittyy toisiinsa
niin, että niissä esiintyy samoja henkilöitä. Se on kokoelman huomattavin
ominaisuus. Jos novellissa on minäkertoja, niin hän ei suinkaan aina ole sama
henkilö. Lukijan pitää olla tarkkana. Sukupuoltakaan ei aina tiedä, ei ainakaan
heti. Tällaisen kirjoittaminen olisi helpompaa suomeksi kuin ruotsiksi. Jotkut
novelleista eivät toimisi kovin hyvin itsenäisinä, johtuen noista yhteyksistä. Luettuani
kirjan huomasin, että sen pohjalta on tehty elokuva Stockholm Stories. Se
lienee aika harvinaista novellikokoelmalle.
Novellien aiheet ovat ihmisten
välisistä kohtaamisista. Ystävät yrittävät tavata ravintola Gondolenissa, mutta
aina tulee esteitä. Gondolenin ympärillä pyöritään muutenkin paljon. Yksi henkilöistä
on ministerin rakastaja, kunnes hänet syrjäytetään. Toinen on aloitteleva
kirjailija, joka on alemmuudentuntoinen verratessaan itseään kuuluisaan (fiktiiviseen)
kirjailija Colethoon. Coletho mainitaan monessa novellissa, joissakin hän on
mukana ja yhdessä päähenkilönä. Siinä tunnelma on kiusallisuudessaan jo lähes
absurdi.
Muutama ytimekäs novelli on
perhe-elämästä. Yhdessä perheenisä häpeää ruuan tilaamista Ikean ravintolassa
niin, että yrittää käyttäytyä ikään kuin ei olisi ollut siellä koskaan aiemmin.
Hauskassa novellissa Skummisar eläkeläispariskunta on saanut päähänsä,
että naapuritalon asukas on outo. He tarkkailevat naapuriaan kiikareilla ja saavat
poliisitkin tulemaan paikalle. Lukijasta tarkkailijat itse ovat outoja. Tämän
novellin tapahtumille löytyy kokoelmasta myöhemmin toinen näkemys.
Koskettavin novelli oli Brevet,
jonka aiheena on yksinäisyys. Sen päähenkilö on ilmeisesti omasta tahdostaan
jäänyt työpaikalla ulkopuoliseksi, eikä hänellä ole ystäviä yksityiselämässäkään.
Hän saa päähänpinttymän kirjeestä, jonka luulee olevan tulossa itselleen –
tuntemattomalta lähettäjältä.
”Var
det sant? Var han sådan? Han trivdes ju med tillvaron som den var. Flera gånger
dagligen kände han tacksamhet över att inte vara indragen i olika sociala
nätverk. Han avskydde dom. Han hade aktivt undvikit att dras med i den rådande
jargongen på jobbet. Det fanns någonting falskt där. En ton av låtsad
gemenskap.”
Kaiken kaikkiaan Det andra målet
on hieman ilkikurisesti elämää tarkasteleva kirja, josta löytyy myös ymmärrystä
ja myötätuntoa.
Jonas Karlsson: Det andra målet
Wahlström & Widstrand 2007, 211 s.
***********
Helmet-haaste: kohta 8. Kirjan kannen pääväri on vihreä tai kirjan nimessä on sana vihreä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.