Tommi
Kinnusen romaanissa Pimeät kuut minua kiinnosti aihe. Opettaja Elna
Suorajärvi on saanut lukuvuodeksi 1947–1948 paikan Niemen koulussa. Koulu on
pohjoisessa kunnassa rajan pinnassa kaukana kaikesta. Elna viedään koululle
veneellä, tietä aletaan rakentaa vasta kevätpuolella.
Elna on
kuusikymppinen kokenut opettaja, mutta hänellä on sairaus, jonka vuoksi hänen
liikkumisensa on välillä vaikeaa. Vasta kirjan loppupuolella selviää, mikä
tauti on kyseessä. Elna alkaa pitää oppituntejaan vuoteessa maaten. Oppilaita
se ei häiritse, kun he selviävät alkuhämmennyksestä.
Kunnan
Elnalle järjestämät olosuhteet ovat lähes mahdottomat. Koulu on homeinen
parakki, jossa on luokkahuone ja opettajan asuttavaksi tarkoitettu toinen
huone. Oppilaille annetaan tunneissa laskettuna minimimäärä opetusta. Paikalla ovat kerrallaan joko
luokat 1 ja 2 tai luokat 3–6. Opettajalla on valtavan paljon suunnittelemista
ja korjaamista, paljon enemmän kuin yksi opettaja oikeastaan voisi tehdä. Elna
joutuu taistelemaan johtokunnan kanssa kirjojen ja muiden tarvikkeiden
tilaamisesta. Lisäksi tulevat muut vaatimukset.
”Luulin
olevani opettaja, en terveyssisar, en kansanhuollon virkamies tai
seurakuntaansa kaitseva pappi. Koulua vaaditaan apuun milloin minkäkin tehtävän
toteuttamiseen, kun opettajat niin kätevästi tavoittavat kaikki! Päätökset
tehdään aina koulun ulkopuolella, niin ettei opettajien osa ole muu kuin niiden
toteuttaminen.”
Välillä
tuntuu, että Kinnunen kirjoittaa nykykoulusta, eikä sodan jälkeisistä olosuhteista.
Pimeät
kuut kattaa luvuittain koko lukuvuoden elokuun lopun alkuhämmennyksestä
kesäkuun alkuun, johon mennessä Elna on tehnyt päätöksen elämänsä tulevasta
suunnasta. Opetustyön lomassa Elna miettii entistä elämäänsä silloin kun voimat
riittävät. Talvesta ja kylmyydestä hän nauttii.
Tuhotun
rajaseudun kylän jälleenrakennus on käynnissä. Nälkäiset ja helposti
sairastuvat lapset käyvät koulussa, kun kykenevät. Sodassa traumatisoituneet
isät ovat joskus väkivaltaisia. Muutama vuosi sitten julkaistu kirja sivuaa
yhtä tämän hetken keskustelunaihetta näyttäessään millaista jälkeä tulee, kun
marjoja poimiva perheenäiti astuu miinaan.
Olin
arvioinut oikein. Minun kannatti lukea Pimeät kuut. Persoonallinen ja omaa tietään
kulkenut opettaja-Elna teki vaikutuksen, samoin kuin kirjailijan tekemä taustatyö
kirjaan päätyneine aitoine dokumentteineen.
Tommi Kinnunen: Pimeät kuut
WSOY 2022, 285 s.
***********
Lukuvuoden kuukausiin jaettu kulku on kirjassa niin tärkeässä osassa, että sijoitan Pimeät kuut Helmet-haasteen kohtaan 40. Kirjassa ajalla tai kellolla on tärkeä merkitys.
Erikoinen teos. Ennen vanhaan ei päässyt eläkkeelle tai sairaslomalle. Olisi kiva jutella Kinnusen kanssa tästäkin kirjasta. Uutta kirjaa odottelen. Pitkä aukea kuulostaa jälleen kiinnostavalta teokselta.
VastaaPoistaEntisaikaan sijoitetut romaanit auttavat arvostamaan nykyisyyttä. Pimeät kuut on vasta toinen Kinnuselta lukemani kirja. Pitäisi lukea muitakin.
PoistaNousu hyvinvointivaltioksi on ollut huikea.
VastaaPoistaOlin lapsi 60-luvulla, ja niistäkin ajoista on menty valtavasti eteenpäin.
Poista