Helena Anhava on niitä
suomalaisia kirjailijoita, jonka nimi on tuttu, mutta jolta en ollut lukenut
mitään. Naistenviikko on sopiva ajankohta puutteen korjaamiseen. Anhava
tunnetaan paremmin runoistaan, mutta hän julkaisi myös muutaman novellikokoelman,
joista Kun on nuorin on yksi.
Kokoelman aloittava pitkä niminovelli
ei ole rakenteeltaan tavanomainen. Siinä on lyhyitä tuokioita elämästä lapsen
silmin nähtynä. Ensimmäisessä tyttö on parivuotias ja viimeisessä
keskikoululainen. Hän on perheen kolmesta lapsesta nuorin ja kokee olevansa mitätön.
Isosisko on isoäidin lapsenlapsista vanhin ja siksi tärkeä. Veli on poika, se
riittää. ”Hän ei ole mikään.” Hän pelkää kaikenlaista, kellaria,
parvekkeelta putoamista, uusia paikkoja, maailmaa.
”Iltapäivällä pelottaa olla
yksin kotona. Keittiön ikkuna on kai auki, koska välikön ovi lonksuu. Ei
uskalla nousta ja mennä sulkemaan sitä. On istuttava ison huoneen tuoliin nauliutuneena,
silmät ovea vartioiden. Puhelimeen ei voi vastata, kuulla omaa ääntään
hiljaisuutta vasten.”
Anhava syntyi vuonna 1925.
Novellien päähenkilöt vastaavat tapahtumien perusteella iältään Anhavaa. Tulee
tunne, että vaikka ne eivät olisi omaelämäkerrallisia, niin ovat ainakin
saaneet vaikutteita kirjailijan elämästä. Alkutalvesta kuvaa talvisodan
alkua ja perheen pakenemista Helsingistä. Ankeassa novellissa Niin kuin
mitään ei olisi tapahtunut toinen maailmansota on juuri päättymässä, ja
nuori sotasairaalassa työskennellyt Laura joutuu miettimään tulevaisuuttaan. Seuraavan
novellin Salliman helmassa päähenkilö opiskeleekin yliopistossa, ja
melkein näkee opiskelutoverinsa itsemurhan.
Viimeisten novellien naisilla on
jo lapsia. Kokoelman päättää novelli Junalla maalle, jossa on vähän
huumoriakin, kun äiti juttelee puhetuulella olevan kouluikäisen poikansa kanssa
ja kuuntelee muiden matkustajien keskusteluja.
Anhavan novellit ovat
melankolisia ja pohdiskelevia, aiheiltaan synkkiäkin. Ne kuvaavat omaa
aikaansa, mutta nykymaailman tapahtumat tuovat sotaan liittyvät novellit lähelle.
Tuulevin lukublogiin tulee yhteenveto naistenviikon somepostauksista.
Helena Anhava: Kun on nuorin
Otava 1985, 153 s.
***********
Helmet-haaste: kohta 13. Kirjailija on työskennellyt kirjastossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.