Juan José Millás: La mujer loca

 

Luin taas hyvän kirjan espanjalaiselta Juan José Millásilta. La mujer loca (Hullu nainen; ei suomennettu) käsittelee kieltä ja kirjoittamista, avustettua itsemurhaa ja mielenterveyttä. Millásin tyyliin kirjoitettuna vakavistakaan aiheista ei synny synkkää kirjaa, koskettava kylläkin, ja monin paikoin hauska.

Kirja esittelee alkuun nuoren Julian, joka keskustelee sanan Pobrema kanssa. Pobrema ei merkitse mitään ja siksi se pyytää apua kielioppikirjaa lukevalta Julialta. Julia on ensin kiinnostunut lähinnä substantiivien merkityksistä, mutta pian hänen avustustoimintansa laajenee myös lauseisiin. Juuri hänen keskustelunsa sanojen ja lauseiden kanssa ovat hauskoja. Julian pään läpi kulkee hahmoja kuten postinkantaja, joka ei osaa lukea, ja tarvitsee apua osoitteiden kanssa. Olen lukenut Millásilta aikaisemmin yhden kirjan, joka keskittyi sanojen merkitykseen (El orden alfabético; Aakkosjärjestys).

Julia tuntuu ensin päähenkilöltä, mutta sitten hahmo nimeltä Millás kasvattaa osuuttaan. Hän on kirjailija, joka kärsii kirjoittamisblokista ja on masentunut. Hän käy terapiassa. Istunnoissa puhutaan paljon siitä, mikä on todellista ja mikä väärää (usein merkityksessä kopio). Niissä esiintyy muun muassa ajatus fiktiosta todellisuuden metadonina.

Julian ja Millásin tiet ovat risteytyneet, kun Millás on houkuteltu tekemään reportaasia Eméritasta, jonka asunnossa Julia asuu alivuokralaisena. Emérita on vakavasti sairas ja haluaa tehdä itsemurhan. Hän on ottanut yhteyttä yhdistykseen DMP (Oikeus kuolla arvokkaasti), joka haluaa asialleen julkisuutta. DMP on oikeasti olemassa. Eméritan suuhun on laitettu kirjan tarkimmat huomiot ihmisistä ja elämästä.

Edellä olevan lisäksi kirjassa on herkullisia sivuhahmoja kuten Eméritan mietiskelyä harrastava mies Serafín Marbas (!) ja yhteensattumia kuten se, että Millás oli opiskeluaikana asunut asunnossa, joka on nyt Eméritan ja Serafínin. Siellä hän oli kokenut elämänsä järkytyksen, kun eräs opiskelijatyttö oli joutunut psykoosiin huumekokeilun seurauksena.

Paljon juonikiemuroita, paljon ajatuksia, paljon mietittävää. La mujér loca on yksi parhaita Millásilta lukemiani kirjoja. Sain kirjan luettavakseni Kirjaluotsilta, joka on myös kirjoittanut siitä.

Juan José Millás: La mujer loca
Seix Barral 2015, 238 s.

***********

Helmet-haaste: kohta 5. Kirja, jonka joku muu on valinnut sinulle.