Dian Fossey: Sumuisten vuorten gorillat

 

Dian Fosseyn omaelämäkerralla Sumuisten vuorten gorillat saan valmiiksi tämän vuoden Helmet-haasteen. Sijoitan kirjan vaikeaksi kokemaani kohtaan 26. Kirjassa on itse valittu perhe. Fossey oli askarteluterapeutti, joka päätti ryhtyä kenttätutkijaksi nähtyään Afrikassa vuoristogorilloja. Ensi tapaamisesta alkaen hän omisti elämänsä gorilloille ja niiden suojelulle.

”En unohda koskaan sitä hetkeä, jolloin ensi kertaa kohtasin gorilloja. Niiden näkemistä edelsi ääni, ääntä taas vahva myskin ja tallinhajun sekainen, ihmismäinen tuoksu. Ilmaa repi äkkiä sarja kimakoita huutoja, ja läpipääsemättömältä näyttävän kasvimuurin takaa näkyi hämärästi hopeaselkäinen suuri uros, jonka rinnantaonnasta syntyi kumea, rytmikäs rondo.”

Fossey sai apua häntä edeltäneiltä tutkijoilta esimerkiksi rahoituksen hankkimiseen. Hän perusti Ruandan vuoristoon Karisoken tutkimuskeskuksen. Kenttätutkimuksen ohella Fossey kouluttautui ja väitteli tohtoriksi.

Fossey tutki gorilloja havainnoimalla niitä luonnollisessa ympäristössään. Hän totutti gorillat läsnäoloonsa ja myöhemmin opiskelijoiden läsnäoloon. Kirjassa hän kertoo tekemistään havainnoista, gorillaryhmien sosiaalisista suhteista ja ryhmien välisistä usein aggressiivisista kohtaamisista. Eniten kirjasta näkyy hänen rakkautensa gorilloihin. Hän nimesi kaikki seuraamansa gorillat ja suri niiden väistämättömiä kuolemia sairauksiin, keskinäisten yhteenottojen seurauksiin tai salametsästäjien aiheuttamiin vammoihin.

Salametsästäjät eivät pyydystäneet ensisijaisesti gorilloja, vaan antilooppeja, mutta gorillatkin saattoivat jäädä ansalankoihin. Tutkimustyön ohella Fossey panosti eläinten suojeluun. Hän ja hänen työntekijänsä rikkoivat salametsästäjien pyydyksiä ja yrittivät saada suojelualueella luvattomasti laiduntavia paikallisia siirtymään muualle. Fossey kutsui toimintaansa aktiiviseksi suojeluksi. Hänet surmattiin tutkimuskeskuksen majassaan 1985, kaksi vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen. Tekijöitä ei saatu selville.

Kirjasta välittyy kuva rohkeasta naisesta, joka ei pelännyt mitään, ei yksinäisyyttä, ei viidakon ankeita olosuhteita, ei salametsästäjiä, eikä ainakaan eläimiä. Yhdeksi unohtumattomimmaksi kokemukseksi Fossey sanoo ensimmäistä kosketusta hänen ja gorillan välillä, noin kolme vuotta gorillaryhmän tarkkailun aloittamisesta.

”Kun Peanuts näytti kyllästyneen syömisrutiiniin, raaputin päätäni, ja miltei heti sekin alkoi raaputtaa omaa päätään. Koska se näytti täysin rauhoittuneelta, asetuin makaamaan selälleni ruohikkoon ja ojensin hitaasti käteni, kämmen ylöspäin, ja jätin sen lepäämään lehtien päälle. Katsottuaan tarkasti kättäni Peanuts nousi seisomaan, ojensi kätensä ja kosketti pienen hetken sormillaan minun sormiani. Ihastuneena omasta rohkeudestaan se kiihtymyksensä osoitukseksi takoi nopeasti rintaansa ja lähti sitten ryhmäänsä kohti.”

Dian Fossey oli aikansa julkkis. Hänen elämästään tehtiin omaelämäkertaan pohjautuva elokuva 1988, pääosassa Sigourney Weaver.

Dian Fossey: Sumuisten vuorten gorillat
Suomentanut Juhani Pietiläinen
WSOY 1984, 275 s. + kuvaliitteet
Englanninkielinen alkuteos Gorillas in the Mist 1983

***********

Helmet-haaste: kohta 26. Kirjassa on itse valittu perhe.