Kirjastossa oli nostettu esille
antiikkiin liittyvää kirjallisuutta, sekä tietokirjoja että romaaneja. Poimin
tarjonnasta Jukka M. Heikkilän Sisilian prinsessan. Se on historiallinen
romaani, jossa prinsessa Lanassa sanelee kirjurina toimivalle palvelijalleen
elämänsä tapahtumat sellaisina kuin ne muistaa.
Lanassa on todellinen
historiallinen henkilö aikakaudelta, jolloin vallantavoittelijat taistelivat
Aleksanteri Suuren jälkeensä jättämästä perinnöstä. Lanassa oli Sisilian
kuninkaan tytär, joka naitettiin hyvin nuorena Epeiroksen kuninkaalle
Pyrrhokselle vuonna 295 eaa. Kysymyksessä on juuri se Pyrrhos, jonka nimiin on
laitettu lausuma: ”Vielä yksi tällainen voitto, ja olen hukassa.” Avioliiton
oli tarkoitus vahvistaa sidettä Sisilian ja Epeiroksen välillä. Myötäjäisikseen
Lanassa sai Kerkyran (Korfun) saaren.
Lanassa jätti Pyrrhoksen vain
muutaman vuoden jälkeen, pakeni Kerkyralle ja tarjoutui Makedonian kuninkaan
Demetrioksen puolisoksi. Demetrios otti tarjouksen (ja Kerkyran) vastaan. Pyrrhos
ja Demetrios olivat entisiä ystäviä, joista oli tullut vihollisia. Lanassan
toinenkaan avioliitto ei kestänyt kauan. Valtasuhteet vaihtelivat, ja Demetrios
kukistui. Hänen poikansa Antigonos sai kuitenkin rauhoitettua Makedonian
valtaansa. Sisilian prinsessassa Antigonos karkottaa entisen
äitipuolensa pienelle Kykladien saarelle, jolta tämä ei enää koskaan saanut
poistua. Lanassan todellisesta kohtalosta ei ole tietoa.
Kuninkaan tyttärenä Lanassa oli
pelkkä poliittinen myyntiartikkeli. Hänen arvonsa vaihteli isän ja puolisoiden menestyksen
mukaan. Molemmilla hänen puolisoillaan oli muitakin vaimoja, tärkeitä ja
vähemmän tärkeitä. Heidän henkensä oli riippuvainen voitoista ja tappioista.
Lanassan elämässä on aineksia hienoon
tarinaan. Valitettavasti Sisilian prinsessan kerronta on aika latteaa.
Tapahtumat seuraavat toisiaan, mutta eivät tempaise mukaansa. Myötätuntoa
herättivät yksinäisellä saarellaan puutarhaa kasvattavan vanhenevan Lanassan
ajatukset.
”Aloin myös entistä enemmän viettää aikaa istuskelemassa puutarhani varjoissa. Jokainen auringonnousu oli suuri ilon aihe ja olin kiitollinen jokaisesta auringonlaskusta, jonka sain nähdä. Elämän kuluvasta hetkestä nauttimisesta tuli suurin iloni ja lohtuni.”
Karisto 2021, 236 s.
***********
Helmet-haaste kohta 50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.