Yritän
hiukan seurata suurimpia kansainvälisiä myyntimenestyksiä, jotta tietäisin,
mistä niissä on kysymys. Tapani mukaan olen Nälkäpelin kohdalla vuosia myöhässä.
Urheilua
seuraavana ihmisenä olen silloin tällöin ajatellut, että olisi mahdollista
kehitellä urheilulaji, jossa joku tai jotkut osallistujat todennäköisesti
kuolisivat. Lajista tulisi varmasti suosittu, mutta eihän sellaista toki voi
tehdä, eihän? Formulakisoissakin eniten kiinnostusta herättävät kolarit. Mitä
hurjemman näköisiä, sitä parempi. (Tähän tiedoksi, että en katso formuloita,
enkä pysty katsomaan lajeja, joissa pyritään vahingoittamaan vastustajaa,
esimerkiksi nyrkkeilyä.) Tosi-tv:stä olisi helppo tehdä ohjelmaversio, jossa
joku kuolisi.
Collins
on kehitellyt Nälkäpelissä noita ajatuksia
eteenpäin ja luonut tosi-tv -pelin, jossa kaikki muut paitsi voittaja kuolevat.
Nälkäpeli on dystopia, mutta
ajatuksena ei aivan mahdoton. Ihmiskunnan historiassa ei tarvitse mennä kovin
kauas taaksepäin aikoihin, jolloin julkiset mestaukset olivat lähes kansanhuvia.
Kirjan peliä käytetään kansalaisten alistamiseen.
Katniss
Everdeen ilmoittautuu peliin vapaaehtoisena pelastaakseen pikkusiskonsa osallistumiselta.
Katniss on nuortenkirjan Sankari isolla S:llä. Hän on monitaitoinen, nokkela ja
älykäs. Nälkäpeli on koukuttava, se
täytyy myöntää. Kirja on kuitenkin kovin raaka. En antaisi tätä aivan nuorelle
luettavaksi. Itse saatan lukea trilogian kaksi muutakin osaa, jos löytyvät
kirjastosta.
Suzanne Collins: Nälkäpeli
Suomentanut Helene
Bützow
WSOY Pokkari
2009, 389 s.
Englanninkielinen
alkuteos The Hunger Games 2008
Olen lukenut Nälkäpelistä vain tämän ensimmäisen osan, ja se riitti minulle. En pitänyt kirjan raa'an armottamasta tunnelmasta, enkä oikein ole kilpailuhenkinen, joten sain tästä hyvin vähän irti. Paitsi tietysti että pääsin kärryille, mistä sarjassa on kyse. :)
VastaaPoistaMinua häiritsi eniten tuo mainitsemani raakuus.
PoistaEn ole kiinnostunut lukemaan näitä kirjoja (en tiedä miksi ei kiinnostusta koskaan syntynyt), mutta olen katsonut sen pohjalta tehdyt elokuvat. Sinänsä kätevää, että kirjojen pohjalta tehdään elokuvia, niin pysyy kuitenkin kärryillä, missä mennään vaikkei kiinnostaisi jotain tiettyä kirjaa lukea.
VastaaPoistaTuli muuten mieleeni Amelie Nothombin Sulphuric Acid, jossa niinikään kuvataan tosi-tv:tä. Siinä osallistujat on kaapattu mukaan ja paikkana on vankila. Osa on vartijoita, osa vankeja.
Nothombin kirja on mielenkiintoinen vinkki, kiitos!
PoistaTämäpä yllätys. Olen katsonut... mietin ilmaisua... siis olosuhteista johtuen olen katsonut niin Potterit, Nälkäpelit ja kaikki mahdolliset aarrejahdit... Ihmisen vapaa tahto ei ole aina niin totta. Puolisoni lukee fantasiaa, dystopiaa jne. Joskus olin aika vaikea, kun kirjamme yhdistettiin.
VastaaPoistaYritän todella pysyä hieman ajan tasalla (en kaikesta; Fifty Shades of Gray saa jäädä lukematta). Pottereita olen lukenut neljä ensimmäistä. Ehkä pitäisi lukea loputkin. Luen mieluummin kuin katson elokuvat.
PoistaIhmisluonnossa on puistattavan raadollinen osa. Mikähän meitä oikein ajaa etsimään väkivaltaviihdettä... Postauksesi palautti mieleeni Rooman gladiaattorit, jotka taistelivat usein kuolemaansa asti. Voitokkaat olivat suoranaisia sankareita ja aikansa julkkiksia. Nälkäpeli onkin melkein kuin pala menneisyyttä tulevaisuudessa esitettynä. Aika hurjaa. Nyt tuntuu karulta todeta, että koukutuin Nälkäpeli-kirjasarjaan. En kuitenkaan raakaan taisteluun vaan kirjan henkilöhahmoihin.
VastaaPoistaMinullakin olivat gladiaattorit mielessä, kun kirjoitin postaustani. Jos huonosti käy, ihmiskunta saattaa joskus mennä taas tuohon suuntaan.
PoistaMinäkin luin tään ekan osan ja samoista syistä kuin sinä. Koukuttavaa, muttei kuitenkaan niin että aktiivisesti etsisin jatkoa. Dystopiana karmean todentuntuista. Mihin kilpailu elintilasta ja perushyödykkeistä vielä johtaakaan.
VastaaPoistaLuen ehkä jatko-osat, koska haluaisin nähdä, minkälaiseen kapinaan ja loppuratkaisuun päädytään. Eli päästäänkö positiivisempaan yhteiskuntaan.
PoistaTuo Elegian mainitsema Nothomb on ihan mahtava kirjailija. Olen koukussa häneen. Nälkäpelistä ajattelen, että en itse lukisi. Kuulostaa niin armottomalta. Toisaalta sitten tyttäreni luki nämä 11-12 -vuotiaana ja piti hurjasti. Ehkä nuoremmat tulkitsevat eri tavalla, eivätkä koe raakuutta samoin kuin aikuinen.
VastaaPoistaAhaa, toinen suositus Nothombille (en ole häntä lukenut). 11-12 vuotta tuntuu aika aikaiselta, mutta ehkä vanhempana suhtautuu tosiaan eri tavalla.
PoistaEi ole ikinä tehnyt mieli lukea näitä kirjoja. Saattaa tietty olla, että joskus tuleekin luettua.
VastaaPoistaJäimme seuraamaan blogiasi :)
Tiia
Tervetuloa lukijoiksi!
PoistaMinä halusin tietää, mistä Nälkäpelissä on kysymys. Luin sitten kaksi seuraavaakin osaa, vaikka tämä ensimmäinen olisi riittänyt.