 |
| Kuva: Niina T./Yöpöydän kirjat |
Ankin kirjablogi kutsui
kirjabloggaajat kirjoittamaan runoista Eino Leinon, runon ja suven päivänä.
Lähikirjastosta löysin Kirsi Kunnaksen runokokoelman Valoa kaikki kätketty.
Kunnas kirjoittaa elämästä, kaipauksesta,
yksinäisyydestä ja onnesta, mutta myös kuoleman läheisyydestä. Hän kysyy, miten
muistamme (muistin kaleidoskooppi) ja miten näemme (heijastukset). Symbolit
tulevat luonnosta.
Tuli ja tuuli kuluttavat huomista
savussa vuoroaskelin
tanssivat
puu oksat lehdet puu oksat lehdet
kunnes harsonohut seitinkuultava
olet taivasta vasten
– jo nyt alat paljastua itsellesi.
Runot ovat lyhyitä ja tiiviitä. Ensimmäinen
rivi on samalla runon nimi. Kokoelman viimeinen runo sopii myös tämän lyhyen kirjoituksen loppuun kunnioittamaan puolitoista vuotta sitten kuollutta
runoilijaa.
Oi, hän astui usvaan ja on poissa.
Vieläkin on ruoho hänen
askelistaan
märkä.
Kirsi Kunnas: Valoa kaikki kätketty
WSOY 1986, 2. painos, 112 s. (1. painos myös 1986)
WSOY 1986, 2. painos, 112 s. (1. painos myös 1986)
***********
Pitäisi tutustua Kunnaksen aikuisten runoihinkin. Pari vuotta sitten luin Tiitiäisen satupuun, se oli jossain haasteessa. Tuo viimeinen runo on tosi hieno.
VastaaPoistaMinulla oli tarkoituksena juuri Kunnaksen aikuisille kirjoittamiin runoihin tutustuminen. Lastenrunot ovat tuttuja jo lapsuudesta. Kiitos haasteesta!
PoistaEn oo Kunnaksen runoihin tutustunu muuten, ku mitä lapsena luki niitä lastenrunoja.
VastaaPoistaKunnaksen rakastetut lastenrunot taitavat olla useimmille tuttuja.
PoistaIhanalta kuulostaa Kirsi Kunnaksen runot. Hänen lastenrunot ovat lemppareitani.
VastaaPoistaOsa runoista oli aika vaativiakin. Kokonaisuudesta kyllä pidin.
PoistaTuo viimeinen runo on tosi ihana! Pitäisi tosiaan tutustua Kunnaksen tuotantoon 😊
VastaaPoistaRuno on lyhyt, mutta siinä on kaikki tarvittava.
Poista