Olen
lukenut Lagerlöfiltä aikaisemmin Gösta Berlingin tarun. Nyt päätin lukea hänen
toisen suurteoksensa Jerusalemin.
Etukäteen pelkäsin, että edessä saattaa olla melkoinen urakka, koska kirjan
sivumäärä on lähes 600 ja aiheena on 1800-luvun lopulla Taalainmaalla yhden
kylän vallannut herännäisyys. Aihe ei minua liiemmin kiinnostanut. Taas kerran
tulin huomaamaan, että ei kannata olla ennakkoluuloinen. Luin Jerusalemin nopeasti ja pidin kirjasta
kovasti.
Kirjassa
on kaksi osaa. Ensimmäisessä osassa ollaan Taalainmaalla ja vasta toisessa
Jerusalemissa. Taalainmaalla on pieni kylä ja siellä Ingmarilan tila.
Tilanomistajan vanhin poika nimetään aina Ingmariksi ja yksi näistä Ingmareista
on kirjan keskushahmo yhdessä koulumestarin tyttären Gertrudin kanssa.
Uskonnollinen liike saapuu kylään Amerikkaan menneen siirtolaisen palatessa
käymään kotonaan. Ennen sitä ehditään tutustua kylän elämään ja kyläläisiin.
Uskonnosta puhutaan kirjassa loppujen lopuksi aika vähän, mutta ihmisten moraalisia
valintoja käsitellään paljon.
Hellgumilaisuudeksi kutsuttu lahkolaisuus saa osan
väestä valtaansa niin, että he päättävät myydä omaisuutensa ja muuttaa
Jerusalemiin. Ingmarin isosisko ja hänen miehensä kuuluvat muuttajiin.
Gertrudkin lähtee, mutta hänen lähtönsä syy on ennemminkin ihmissuhteissa kuin
vakaumuksessa.
Jerusalemissa
taalainmaalaiset liittyvät amerikkalaisten siirtokuntaan, jonka uskonnollisuus
pohjaa samaan ajatukseen kuin heidän: ”Millä tavalla elämä voi käydä yhtä
helpoksi kuin kuolema: − yhteisvoimin, yhteisvoimin.” Alku on vaikea, kun Jerusalem
ei olekaan odotettu kultainen ihmekaupunki. Moni muuttajista kuolee.
Ruotsalaisten on vaikea kestää kuumuutta ja puhtaan veden puutetta. Koti-ikävä
ja rahanpuute vaivaavat. Tilanne paranee vasta, kun Ingmar tulee käymään
Jerusalemissa ja saa siirtokuntalaiset ymmärtämään, että he auttavat muita – ja
samalla itseään – tekemällä
työtä, eikä pelkällä hyväntekeväisyydellä.
Mikä sai
minut pitämään tästä kirjasta? Sen henkilökuvaus on psykologisesti oivaltavaa
ja uskottavaa. Ihmiset ovat epävarmoja, he eivät aina tiedä itsekään, mitkä
ovat todelliset vaikuttimet omien tekojen takana. He kasvavat ja muuttuvat
elämän mukana. Ihmissuhteet eivät ole yksinkertaisia. Rakkauden kohdekin voi
vaihtua.
Ihmisten
lisäksi Taalainmaa ja Jerusalem ovat eläviä. Pieni kylä pohjoisessa on monin
osin tutun tuntuinen luonnoltaan ja vanhoilta tavoiltaan. Jerusalem on kuuma ja
kaukainen, mutta tavallaan tuttu sekin luterilaisessa maassa kasvatuksensa
saaneelle.
Lagerlöf
on sijoittanut Jerusalemiin myös
ripauksen yliluonnollisuutta, Taalainmaassa vanhojen uskomusten pohjalta ja
Jerusalemissa tietysti toisin. Yliluonnollisuutta on mukana aivan vähän, juuri
sopivasti tähän kirjaan.
Lagerlöf julkaisi paljon ja monet
hänen kirjoistaan on suomennettu. Löysin blogitekstejä hänen kuuluisimmista
teoksistaan:
Gösta Berlingin taru, Kirja-aitta
Peukaloisen
retket villihanhien seurassa, Jokken kirjanurkka,
ja parista vähemmän tunnetusta:
Ajomies, Hyönteisdokumentti
Legendoja Kristuksesta, Hyönteisdokumentti
ja parista vähemmän tunnetusta:
Ajomies, Hyönteisdokumentti
Legendoja Kristuksesta, Hyönteisdokumentti
Selma Lagerlöf: Jerusalem
Suomentanut J. Jäntti
WSOY 1938, 2. painos, I osa 274 s. ja II osa 298 s.
Ruotsinkielinen alkuteos Jerusalem 1901-1902
***********
Helmet-haastessa kohta 44. Kirjassa käsitellään
uskontoa tai uskonnollisuutta.
Lagerlöf on sangen helppolukuinenkirjailija jopa ruotsiksi, mutta minusta hyvä kirjailja ja syviä teemoja. Tätä en ole lukenut, vaikka luin koottuja teoksia, ja tuon Gösta Berglingin sadun, josta en kylläkään pitänyt.
VastaaPoistaLuin sinun postauksesi Gösta Berlingin tarusta ja siitä kyllä kävi ilmi, ettet pitänyt kirjasta. Jerusalemista saattaisit pitääkin.
PoistaOlen nähnyt tämän TV:stä elokuvana, vai oliko se useammpiosainen, en nyt mene sanomaan, jokatapauksessa filmatisointina ja oli kyllä vaikuttava. Kirjaakin voisin ajatella lukea. Olen Lagerlöfiltä lukenut yhden lapsuudenkuvauksen ja pidin siitä.
VastaaPoistaMinulta on tuo elokuva tai sarja jäänyt kokonaan huomaamatta. Kirjan luettuani katsoisin sen mielelläni.
Poista(puolet filminä nähnyt, se yksi naisista on Sofie Elkan)
VastaaPoistaIMDb:n mukaan ainakin Bille August on ohjannut Jerusalemin 1996. Siinä on mukana esim. Pernilla August.
PoistaJuuri tuo 1996 ohjaama filmatisointi on tosi vaikuttava ja se, jonka olen nähnyt! Kannattaa katsoa, jos mahdollisuus tulee.
PoistaIlman muuta katson, jos tulee tv:stä tai löydän muualta.
PoistaHmm, kiinnostaa kyllä, samoin kuin muutama muukin Lagerlöfin kirja (parista vähän tuntemattomammasta olen myös bloggaillut, https://hdcanis.blogspot.fi/search/label/Selma%20Lagerl%C3%B6f )
VastaaPoistaLisäsin linkit postauksiisi juttuuni. Enpä löytänyt noita pikahaulla, enkä muistanut, vaikka toista olen kommentoinutkin.
PoistaTämä on todella hieno kirja, ja nyt tekisikin taas entistä enemmän mieli lukea tämä pian uudestaan. Ja kuten Ainokin sanoo, myös elokuva on ehdottomasti katsomisen arvoinen.
VastaaPoistaNyt elokuvaa on suositeltu minulle niin, että täytyy etsiä se jostakin.
Poista