Kuukauden nobelisti Selma Lagerlöf: Jerusalem

Olen lukenut Lagerlöfiltä aikaisemmin Gösta Berlingin tarun. Nyt päätin lukea hänen toisen suurteoksensa Jerusalemin. Etukäteen pelkäsin, että edessä saattaa olla melkoinen urakka, koska kirjan sivumäärä on lähes 600 ja aiheena on 1800-luvun lopulla Taalainmaalla yhden kylän vallannut herännäisyys. Aihe ei minua liiemmin kiinnostanut. Taas kerran tulin huomaamaan, että ei kannata olla ennakkoluuloinen. Luin Jerusalemin nopeasti ja pidin kirjasta kovasti.

Kirjassa on kaksi osaa. Ensimmäisessä osassa ollaan Taalainmaalla ja vasta toisessa Jerusalemissa. Taalainmaalla on pieni kylä ja siellä Ingmarilan tila. Tilanomistajan vanhin poika nimetään aina Ingmariksi ja yksi näistä Ingmareista on kirjan keskushahmo yhdessä koulumestarin tyttären Gertrudin kanssa. Uskonnollinen liike saapuu kylään Amerikkaan menneen siirtolaisen palatessa käymään kotonaan. Ennen sitä ehditään tutustua kylän elämään ja kyläläisiin. Uskonnosta puhutaan kirjassa loppujen lopuksi aika vähän, mutta ihmisten moraalisia valintoja käsitellään paljon.

Hellgumilaisuudeksi kutsuttu lahkolaisuus saa osan väestä valtaansa niin, että he päättävät myydä omaisuutensa ja muuttaa Jerusalemiin. Ingmarin isosisko ja hänen miehensä kuuluvat muuttajiin. Gertrudkin lähtee, mutta hänen lähtönsä syy on ennemminkin ihmissuhteissa kuin vakaumuksessa.

Jerusalemissa taalainmaalaiset liittyvät amerikkalaisten siirtokuntaan, jonka uskonnollisuus pohjaa samaan ajatukseen kuin heidän: ”Millä tavalla elämä voi käydä yhtä helpoksi kuin kuolema: − yhteisvoimin, yhteisvoimin.” Alku on vaikea, kun Jerusalem ei olekaan odotettu kultainen ihmekaupunki. Moni muuttajista kuolee. Ruotsalaisten on vaikea kestää kuumuutta ja puhtaan veden puutetta. Koti-ikävä ja rahanpuute vaivaavat. Tilanne paranee vasta, kun Ingmar tulee käymään Jerusalemissa ja saa siirtokuntalaiset ymmärtämään, että he auttavat muita – ja samalla itseään – tekemällä työtä, eikä pelkällä hyväntekeväisyydellä.

Mikä sai minut pitämään tästä kirjasta? Sen henkilökuvaus on psykologisesti oivaltavaa ja uskottavaa. Ihmiset ovat epävarmoja, he eivät aina tiedä itsekään, mitkä ovat todelliset vaikuttimet omien tekojen takana. He kasvavat ja muuttuvat elämän mukana. Ihmissuhteet eivät ole yksinkertaisia. Rakkauden kohdekin voi vaihtua.

Ihmisten lisäksi Taalainmaa ja Jerusalem ovat eläviä. Pieni kylä pohjoisessa on monin osin tutun tuntuinen luonnoltaan ja vanhoilta tavoiltaan. Jerusalem on kuuma ja kaukainen, mutta tavallaan tuttu sekin luterilaisessa maassa kasvatuksensa saaneelle.

Lagerlöf on sijoittanut Jerusalemiin myös ripauksen yliluonnollisuutta, Taalainmaassa vanhojen uskomusten pohjalta ja Jerusalemissa tietysti toisin. Yliluonnollisuutta on mukana aivan vähän, juuri sopivasti tähän kirjaan.

Lagerlöf julkaisi paljon ja monet hänen kirjoistaan on suomennettu. Löysin blogitekstejä hänen kuuluisimmista teoksistaan:

Gösta Berlingin taru, Kirja-aitta

Peukaloisen retket villihanhien seurassa, Jokken kirjanurkka,
ja parista vähemmän tunnetusta:
Ajomies, Hyönteisdokumentti
Legendoja Kristuksesta, Hyönteisdokumentti

Selma Lagerlöf: Jerusalem

Suomentanut J. Jäntti

WSOY 1938, 2. painos, I osa 274 s. ja II osa 298 s.

Ruotsinkielinen alkuteos Jerusalem 1901-1902

*********** 

Helmet-haastessa kohta 44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta.