torstai 6. lokakuuta 2011

Nobel palkinto Tomas Tranströmerille (ja arvontani)


Ruotsin Akatemia on myöntänyt tämänvuotisen kirjallisuuden Nobel-palkinnon runoilija Tomas Tranströmerille. Hän on ollut mukana veikkauksissa palkinnon saajaksi jo vuosia. Hänen tuotantoaan on myös käännetty suomeksi, toisin kuin joidenkin aiempien nobelistien kohdalla. Arvioita Tranströmerin runoista löytyy esimerkiksi Helsingin Sanomien sivuilta. Itse en uskalla ottaa mitään kantaa tähän valintaan, koska en ole lukenut yhtään ainutta Tranströmerin runoa. Kirsin kirjanurkassa on hieno kirjoitus Tranströmeristä.



Nobel-kyselyni vastaajat olisivat halunneet palkinnon saajaksi romaanikirjailijan. Ehdotettiin Margaret Atwoodia (2 mainintaa), Haruki Murakamia (2), Ismail Kadarea, Amos Ozia ja Kazuo Ishiguroa.

Koska kukaan mielipiteensä kertoneista ei ehdottanut Tranströmeriä, arvoin Bulgakovin kirjan Saatana saapuu Moskovaan kaikkien vastanneiden kesken. Arvonnan suoritti E. R., 55 v. Voittaja on

Valkoinen kirahvi  Opuscolo-blogista.

Lähetän kirjan, kun saan osoitetiedot sähköpostiini.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Vielä ehdit vastata Nobel-kyselyyni

Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja julkistetaan tämän viikon torstaina 6.10 klo 14. Nobel-kyselyyni voi vastata vielä keskiviikkona. Linkki on myös sivupalkissa.

Samalla on mahdollisuus voittaa Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Viisi sanaa sinulle -haaste



Sinisen linnan Maria antoi minulle seuraavat viisi sanaa.

Sunnuntai. Vapaapäivä. Sunnuntaisin ei tarvitse tehdä töitä, kuin ehkä vähän. Saa lukea lehden rauhassa kahvikupin äärellä, ehtii lukea ja blogata, ja viettää aikaa miehen kanssa.

Valo. Viime viikolla näin niin kauniin auringonnousun, että kauniimpaa ei voi olla. Torstaiaamuna seitsemän maissa, kun alkoi tulla valoisaa. Taivas ja pilvet olivat ihmeellisen sinisiä ja punaisia. Värejä on tässä mahdotonta kuvailla.

Ihailen. Nelson Mandelaa. Olen joskus ajatellut, elääkö nykyisin yhtään poliitikkoa, joka jäisi historiaan positiivisessa mielessä. Minusta Nelson Mandela jää.

Rentoudun. Lukemalla (tosi yllättävää). Katsomalla elokuvia, aerobiccaamalla, juttelemalla ystävien kanssa viinilasillisen äärellä.

Runot. Runot eivät merkitse minulle yhtä paljon kuin romaanit. Olen lukenut aika vähän runoja, enkä osaa niitä ulkoa. Muutama runoilija on tehnyt minuun vaikutuksen, Neruda, kun olin nuori, ja Szymborska nyt myöhemmin.

Tämä kiva haaste on kiertänyt blogeissa niin, että varmaan kaikki halukkaat ovat jo siihen osallistuneet. Mutta jos nyt vielä joku haluaa omat viisi sanaansa, niin ne voi pyytää minulta tämän tekstin kommenteissa.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Ian McEwan: Sementtipuutarha

Sementtipuutarhan kertoja on murrosikäinen Jack. Hänellä on kolme sisarusta: isosisko Julie, pikkusisko Sue ja perheen nuorimmainen Tom. Kirjan alussa heidän isänsä kuolee ja vähän myöhemmin kuolee äiti. Lapset jäävät keskenään. Varsinaisesti kirjan tapahtumat sijoittuvat kuumaan kesään äidin kuoleman jälkeen.

Perhe asuu suuressa talossa, jonka ympärillä on isän aikanaan vaalima puutarha. Juuri ennen kuolemaansa isä hankki suuren määrän sementtisäkkejä ja hiekkaa peittääkseen puutarhan, jota ei enää jaksanut hoitaa. Sementti jäi lapsille. Kodin perintönä saatava painolasti on meillä kullakin omanlaisensa.

Kesän tapahtumat ovat makaabereja, hurjia ja uskomattomia. Vastenmielisiäkin, hajuja ja kärpäsiä myöten.

Sain Sementtipuutarhan Karoliinan poistoperjantain arvonnasta. En ollut aiemmin lukenut McEwania ja tämä kirja kiinnosti minua. Taidokkuudestaan huolimatta se ei ollut minun tyyppiseni kirja, eikä houkuttele lukemaan muuta McEwanilta.

Sementtipuutarhasta ovat kirjoittaneet muutaman mainitakseni Paula, Susa P. ja Valkoinen kirahvi.

Osallistun tällä kirjalla Satun Lapsen silmin -minihaasteeseen.

Ian McEwan: Sementtipuutarha
Suomentanut Eva Siikarla
Kirjayhtymä 1980, 134 s.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Kaari Utrio: Vaitelias perillinen

Kaari Utriosta on kirjoitettu tänä syksynä paljon hänen uuden kirjansa Oppinut neiti vuoksi. Vaitelias perillinen on ilmestynyt 2009.

Vaitelias perillinen on Utrion kartanokirjoja. Siinä esiintyy kaksi länsisuomalaista kartanoa, pappila ja lasiruukki. Helsingissäkin käydään. Henkilöinä on aatelisia, pappilan perhe ja ruukin väkeä. Päähenkilöt ovat taloudellisessa ahdingossa oleva nuori, yritteliäs ja kekseliäs leskiparonitar Bravert, ja kauan kotoa poissa ollut perheensä hyljeksimä kapteeni Robert Bravert, vaitelias perillinen. Hän osoittautuu taitavaksi, määrätietoiseksi ja oikeudenmukaiseksi.

Utrion kirjoja on turvallista lukea. Heti alusta lähtien tietää, kuka kuuluu kenelle. Kaikkien juonen kiemuroiden jälkeen oikeat ihmiset saavat toisensa ja petturit ja rikolliset rangaistuksensa. Kirjoja on myös hauska lukea. Entiset käyttäytymissäännöt tuntuvat kummallisilta. Vanhat nimitykset ja tittelit "vanha armo", "todellinen valtioneuvos" kuulostavat hassuilta.

Vaiteliaan perillisen tietopuolinen osuus on lasiruukissa. 1800-luvun lasinvalmistus selostetaan tarvittavista lähtöaineista sulatukseen ja puhaltamiseen saakka.

Lopuksi esimerkki paronitar Bravertin ja orpotyttö Lenan keskustelusta Helsingin yliopiston edessä:
- Valtava talo! Mitä siellä tehdään?
- Aikuiset käyvät koulua siellä.
- Kuten mamselli Jacobina ja mamselli Josefina?
- Yliopistossa opiskelevat vain miehet.
- Mikseivät mamsellit?
- Miehet tarvitsevat enemmän opetusta.
- Ovatko he tyhmempiä kuin mamsellit?

Kaari Utrio: Vaitelias perillinen
Tammi 2009, 2. painos 2011. 342 s.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Alicia Giménez Bartlett: EXIT

Alicia Giménez Bartlett on espanjalainen kirjailija. Hän on tohtori, alanaan Espanjan kirjallisuus. EXIT on hänen ensimmäinen romaaninsa. Se on ilmestynyt alunperin jo vuonna 1984. Giménez Bartlettilla on espanjankieliset kotisivut.
 
Giménez Bartlett on tullut tunnetuksi Espanjassa rikosromaaneistaan, joita hän on kirjoittanut 1990-luvulta lähtien. Kirjojen päähenkilö on komisario Petra Delicado, ja ne ovat suosittuja myös muualla kuin Espanjassa. Löydän netistä yhdeltä matkasivulta maininnan, että ensimmäinen Petra Delicado -dekkari Ritos de muerte olisi käännetty suomeksi 1996 nimellä Kuoleman riitit, mutta en löydä kirjasta mainintoja mistään muualta. Giménez Bartlett löytyy Tammen kirjailijaluettelosta, joten ehkä Tammi on julkaissut em. kirjan. Muita Giménez Bartlettin kirjoja ei ole julkaistu suomeksi.

Olen lukenut kaikki tähän mennessä ilmestyneet Petra Delicado -dekkarit. Minusta ne ovat hyviä. Suomeksi julkaistaan paljon huonompaakin rikoskirjallisuutta. Lisäksi kirjojen tapahtumapaikka on Barcelona, joka on yksi suomalaisten suosituimpia kaupunkimatkojen kohteita.

Giménez Bartlett on julkaissut siis muutakin kuin dekkareita. EXIT on yksi näistä kirjoista. Olen lukenut myös kirjan Una habitación ajena (toisten huone), joka kertoo Virginia Woolfin palvelijasta (vrt. Woollfin Oma huone).

EXIT kertoo laitoksesta, joka auttaa ihmisiä toteuttamaan suunnittelemansa itsemurhan. Itsemurhaa kutsutaan kirjassa usein "siirtymäksi" tuonpuoleiseen. Tarkoitus on, että tapahtuma on huolellisesti suunniteltu ja esteettinen. Esimerkiksi yksi asiakas haluaa kuolla kuten rouva Bovary.

Aiheen vuoksi voisi luulla, että EXIT on ahdistava. Mutta ei se ole. Vaikka kirja on joskus surullinen, ja jopa traaginen, niin pinnan alla väreilee koko ajan huumoria. Välillä kirja on suorastaan humoristinen, absurdi tai groteski. Kirjassa on viittauksia useaan suuntaan, kirjallisuuteen, spiritismiin, psykologiaan, uskontoon. Lukujen nimissä on muun muassa "Aatami ja Eeva mestauslavalla" ja "Iloinen retki Golgatalle".

Loppujen lopuksi EXIT taitaa olla kirja kirjoittamisesta. Asiakkaiden joukossa on kirjailijanalku, jonka hahmo tulee jatkuvasti tärkeämmäksi. Lopussa hän jää töihin EXITiin. Hän saa tärkeän työn, jossa tarvitaan mielikuvitusta ja oma-aloitteisuutta:  Hän hoitaa itsemurhiin liittyvät järjestelyt, siten että siirtymästä tulee asiakkaan toiveiden mukainen ja esteettisesti kaunis tapahtuma.

******************

LISÄYS 24.2.2012 Ensimmäinen Petra Delicado -kirja ilmestyy suomeksi keväällä 2012 nimellä Petra Delicado ja merkityt tytöt Tammen julkaisemana. Ilmeisesti tuo viittaus mahdolliseen aiempaan käännökseen, jonka mainitsen kirjoituksessa, on yksinkertaisesti virhe.

Alicia Giménez Bartlett: EXIT
Verticales de bolsillo, 303 s.

torstai 22. syyskuuta 2011

Ruusuinen tunnustus

Sain ruusut Satulta. Kiitos!

Pitäisi siis kertoa muutama lempiasia.

Lempiruoka: Olen vastannut tähän yhden aiemman kyselyn yhteydessä ja silloin mainitsin itse tekemäni espanjalaiset ruuat. Näin syksyllä tekisi mieli kunnon pihviä valkosipuliperunoiden ja punaviinin kera.

Lempimakeinen: Suklaa! Kaikenlainen suklaa. (Suklaa näyttää olevan muidenkin kirjabloggaajien suosikki.)


Lempilukeminen: Tämä on liian vaikea. Pidän eniten perinteisestä kertomakirjallisuudesta: Waltari, Linna, Dostojevski (kyllä!), Shields, Irving,... Näitä olisi vaikka kuinka.

Lempipaikka käsitöille: Tämä taas on tosi helppo. En tee käsitöitä. Meillä mieskin käyttää ompelukonetta enemmän kuin minä.

Lempielokuva: Rakastan elokuvia. En pysty sanomaan vain yhtä. Tässä kolme: Chaplinin Nykyaika, Bergmanin Seitsemäs sinetti - ja Tuulen viemää.

Lähetän ruusut kauas Jaanalle ja lähemmäs Jossulle.