Älä kysy yöltä kertoo Noasta ja Theosta. Noa on kirjallisuuden opettaja ja Theo arkkitehti. Theo on viisitoista vuotta Noaa vanhempi. He ovat olleet yhdessä melkein kymmenen vuotta ja asuvat autiomaan laidalla sinne aika vast'ikään rakennetussa pikkukaupungissa. Heidän luonteensa ovat kovin erilaiset. Noa on eläväinen ja innokas, Theo taas, sanoisinko, jähmeä.
Yksi Noan oppilaista on kuollut huumeisiin. Oppilaan isä haluaa perustaa kaupunkiin huumevieroitusklinikan nuorille poikansa muistoksi. Hän on saanut Noan suostumaan hankkeen ajajaksi. Kaupunkilaiset tietysti vastustavat klinikkaa. Klinikkaprojekti vaikuttaa suuresti Noan ja Theon keskinäiseen suhteeseen.
Kirjan keskeinen ajatus onkin mielestäni tässä erään Noan oppilaan ilmaisemana:
Kukaan ei tiedä mitään kenestäkään. Varsinkaan rakkaudesta. Rakkaus on tosiaan tuhoisa tila, tyttö sanoi. Kaksi ventovierasta näkee äkkiä toisensa, tai eivät he oikeasti edes näe toisiaan, he haistavat toisensa, ja hups vain, he ovat kiintyneempiä toisiinsa kuin jos olisivat sisar ja veli. He alkavat nukkua yhdessä, samassa sängyssä, vaikkeivät ole samaa perhettä. Ja usein he eivät ole edes ystäviä, eivät tunne toisiaan, he vain ovat äkkiä koukussa toisiinsa ja koko muu maailma joutaa mäkeen. Katso nyt, miten tuhoisaa se on, oikeasti. Todennäköisesti paljon useammat ihmiset kuolevat rakkauteen kuin huumeisiin.
Noa ja Theo jäivät minulle etäisiksi. Koko kirja oli jotenkin lattea, aiheestaan huolimatta. Amos Ozin kirjoja on suomennettu paljon. Älä kysy yöltä on ilmestynyt jo 1994, mutta suomennettu vasta 2010. En tiedä, viittaako viive jonkinlaiseen välityöhön. Tämä on ensimmäinen lukemani Ozin kirja, joten en osaa verrata sitä hänen muihin teoksiinsa. Hepreankielinen kirja on suomennettu englantilaisesta käännöksestä. Kaksinkertainen kääntäminen ei voi olla vaikuttamatta lopputulokseen.
Amos Oz: Älä kysy yöltä
Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen
Tammi 2010. 282 s.
Minäkin luin tämän aiemmin tänä vuonna enkä oikein saanut kirjasta mitään otetta. Lattea kuvaa hyvin minunkin tuntemustani kirjasta. Työkaveri kirjastossa Ozia kehui, mutta en ainakaan tämän kirjan perusteella vakuuttunut. Mut ehkä tämä ei tosiaan ole hänen parhaimpia kirjojaan. Pitäisi varmaan lukea vielä jotain muutakin häneltä. Kirjan kansi on kyllä kaunis, jos tällainen ulkokirjallinen mielipide sallitaan. :-)
VastaaPoistaHmm, minulla on ollut Älä kysy yöltä jo monta viikkoa lainassa ja välillä olen yrittänyt lukea kirjaa, mutta eipä se ole kauheasti edennyt. Kirjassa on jotain kylmää ja pimeää (varmaankin se yö ;)), eikä tarina oikein tempaa mukaansa.
VastaaPoistaAnna Elinalle suosittelen Ozin kaunokirjallista muistelmateosta Tarina rakkaudesta ja pimeydestä, se on aivan ihana.
No niin, olemmepa samaa mieltä tästä kirjasta. Ehkä minunkin pitäisi kokeilla tuota Marian suosittelemaa muistelmateosta.
VastaaPoistaYritin lukea viime vuonna Keltainen pokkari -sarjassa ilmestynyttä Täydellistä rauhaa. Kirja ei vain lähtenyt millään käyntiin ja uusittuani lainan jo kahdesti päätin luovuttaa. Vika oli varmastikin minussa, Ozin täytyy olla suosittu kirjailija kun häntä on julkaistu Keltaisessa kirjastossakin niin paljon.
VastaaPoistaOzilla lienee oma vakaa lukijakuntansa päätellen juuri noiden suomennosten määrästä. Mutta emmehän me kaikki voi pitää samoista kirjoista.
VastaaPoistaMinä taas pidin tästä kirjasta paljon!
VastaaPoistaEn oikein osaa selittää miksi, ymmärrän hyvin, että tämä voi tuntua lattealta. Joskus vaan oikein nautin sellaisista "tyynistä" kirjoista, joissa asioita vaan todetaan, eikä yritetä sen enempää todistella eikä intoilla. Tämä oli juuri sellainen.
Ja sitten ne autiomaakuvaukset, ah!
Erja, tervetuloa lukijaksi!
VastaaPoistaMinusta on ollut mukava huomata, että ihmiset pitävät eri kirjoista. Ja toistan itseäni: miksipä meidän kaikkien tarvitsisikaan pitää samoista.