Kazuo Ishiguron Yösoittoja koostuu viidestä kertomuksesta. Musiikki on mukana niissä kaikissa. On ravintoloissa turisteille soittavia muusikoita, jazz-saksofonisti, klassista musiikkia soittava sellisti, vanheneva iskelmälaulaja, lauluja tekevä nuori mies ja vanhaa jazzia (tyyliin Sarah Vaughan, Chet Baker) rakastaneet entiset opiskelukaverit.
Kertojana tarinoissa on sivustakatsoja, joka on itse enemmän tai vähemmän mukana tapahtumissa. Ainoastaan nimikertomuksessa Yösoittoja kertoja on itse päähenkilö. Viimeistä tarinaa Sellisti lukuun ottamatta aiheena on pitkän avioliiton (mahdollinen) hajoaminen.
Varsinainen teema lienee elämän tavoitteiden saavuttaminen. Ja millä keinoin tavoitteisiin ollaan valmiita pyrkimään. Esimerkiksi kertomuksessa Come Rain or Come Shine mies epäilee, ettei vaimo ole tyytyväinen hänen menestykseensä ja kutsuu avioparin vanhan yhteisen ystävän kylään eräänlaiseksi vertailukohteeksi, näytteeksi ihmisestä, joka on epäonnistunut elämässä. Tarinan päättävässä vieraan ja vaimon keskustelussa vaimo sanookin
"... huoneessa on paljon muita ihmisiä. Heiltä ei saa rauhaa. He huutelevat ja vilkuttavat ja tekevät vaikka mitä kiinnittääkseen huomion. 'Huh! Et kai sinä nyt tuohon tyydy? Voit saada paljon paremmankin. Katso vaikka tuonne!'"
Kertomuksessa Yösoittoja saksofonisti kuuntelee muiden houkutuksia ja menee kauneusleikkaukseen saadakseen uransa nousuun ja vaimonsa takaisin. Hän epäilee välillä itsekin, mitä on tekemässä.
"Se oli tieto, joka symboloi moraalisen rappioni syvyyttä paremmin kuin mikään muu. Edellisellä viikolla olin ollut jazzmuusikko. Nyt olin enää säälittävä huora, joka leikkautti naamansa päästäkseen ryömimään tämän maailman Lindy Gardnereiden perässä halpahintaiseen julkisuuteen."Pidin eniten ensimmäisestä tarinasta nimeltä Iskelmähurmuri. Sen öinen alakuloinen tunnelma sopi odotuksiin, joita sain kirjan alkuperäisestä englanninkielisestä nimestä Nocturnes. Muuten kertomukset ovat kovin pieniä, eivätkä jättäneet minuun mitään erityistä jälkeä, toisin kuin Ishigurolta aiemmin lukemani Me orvot ja Pitkän päivän ilta.
Yösoittoja ilmestyi suomeksi vuonna 2011 ja siitä on kirjoittanut moni, mm. Maria, Hanna, Anna Elina ja Jaana.
Kazuo Ishiguro: Yösoittoja
Suomentanut Helene Bützow
Tammi 2011. 226 s. 
Kaikki kirjat ei jätä jälkiä. Minä luin Maria Magdaleenan arvoituksen Jouluna. Se kyllä herätti ajatuksia.
VastaaPoistajäljistä en tiedä vielä.
Kaikki kirjat eivät jätä jälkiä, totta. Mutta joihinkin kirjailijoihin kohdistuu suurempia odotuksia kuin toisiin.
VastaaPoistaMinä olen lukenut (edelleenkin) tästä vain juuri tuon ensimmäisen novellin, josta pidin kyllä kovasti. Harmi, jos muut eivät yllä sen tasolle. :/
VastaaPoistaTämä kokoelma on saanut vaihtelevia arvioita: jotkut ovat pitäneet kovasti, toiset eivät niinkään. Novellit ovat todella nopealukuisia, joten on helppo kokeilla, pitääkö niistä itse.
VastaaPoistaMinä hurmaannuin tästä kirjasta. Olin Venetsian kanaaleissa, Frank Sinatran tahdeissa. Olin melankolinen yö ja aurinkoinen san Marcosin aukio. Hieno kirja! Hieno kirjailija!
VastaaPoista