Hellmannin herra on edesmenneen anoppini kirjoja. Löysin sen siivotessani kirjahyllyjä. En edes muistanut, että meillä on tällainen kirja. Minulla on tällä hetkellä kesken kaksikin hidaslukuista kirjaa, mutta en malttanut olla lukematta Hellmannin herraa, kun se osui käteeni. Kirjaa piti käsitellä lukiessa varovaisesti. Meillä oleva kappale on ensipainos vuodelta 1886.
Hellmannin herra on pahansisuinen ja saita ison talon isäntä. Hän menee verotuslautakunnan (takseerauslautakunnan) eteen ja kimpaantuu hänelle määrätystä verosta niin, että haukkuu yksittäisiä lautakunnan jäseniä ja lopuksi koko porukan.
"Te o'otte jokainen niitä pitäjän suurimmia rahjuksia, tuppeliineja, herrain hännän kannattajia, köyhiä rottia, luunpurijoita, toisen tavaran tonkijoita - sikoja!"
Lautakunnan puheenjohtaja ja vallesmanni uhkaavat haastaa herra Hellmannin käräjille kunnianloukkauksesta ja saavat hänet ansaan: Hän joutuu maksamaan isot kestit paikkakunnan silmäätekeville. Loppujen lopuksi herrat ovat kuitenkin samalla puolella ja kaiken kustantaa köyhä arentilainen. " - ei ole köyhällä puolta .. ja tokkopa tulleekaan."
Hellmannin herran lisäksi kirjassa on lyhyt ironinen tarina Esimerkin vuoksi. Siinä nuori pappi harmistuu raittiusseuraan liityttyään ystävänsä naljailuun ja päättää lopettaa ruokaryyppyjen oton lisäksi myös tupakoinnin. Tupakkalakkoa kestää kaksitoista tuntia...
Hellmannin herra oli minulle täysin tuntematon Ahon kirja. Se on julkaistu kaksi vuotta Rautatien jälkeen. Siinä on ahomaista kieltä ja yhteiskuntakritiikkiäkin. Hellmannin herra olisi sopinut luettavaksi viime vuonna, Ahon juhlavuonna, mutta hyvä sekin, että tuli luetuksi nyt.
Juhani Aho: Hellmannin herra. Esimerkin vuoksi.
Werner Söderström 1886. 114 s.
Vau mikä aarre, yli satavuotias ensipainos!
VastaaPoistaHauska kun kirjoitit tästä nyt, olen juuri lukemassa Aho-elämäkertaa ja siinä on Hellmannin herrastakin juttua. Tarina kertoo, että Hellmannin esikuvana oli Ahon kaukainen sukulainen, tilanomistaja J. A. Snellman.
Maria, tuohan on mielenkiintoinen tieto, että Hellmannin herralla oli oikein esikuva. Hyvin epämiellyttäväksi Aho hänet kuvaa.
VastaaPoistaMinäkin olen ihastuksissani tuosta aarteesta: vau! Haluan lukea Ahoa vähitellen läpi elämäni. Onneksi hän oli niin tuottelias. :)
VastaaPoistaOmasta kirjahyllystäkin voi joskus löytyä yllätyksiä.
VastaaPoistaKaroliina, en ymmärrä millä ajalla ehdit ja jaksat kommentoida meidän muiden kirjoituksia niin ahkerasti. Ilahdun aina kommenteistasi!