Ostin Martin Suterin kirjan Ein perfekter Freund (täydellinen ystävä) viime kesänä Zürichistä. Tapani mukaan halusin ostaa ainakin yhden kohdemaan kirjan. En tuntenut Suteria ennestään. Valitsin kirjan sillä perusteella, että sen teksti näytti sellaiselta, että pystyn lukemaan sitä.
Martin Suter kirjoittaa saksaksi. Hän on julkaissut useita romaaneja, joita on käännetty monelle kielelle, ei kuitenkaan suomeksi. Joitakin hänen kirjojaan, esimerkiksi juuri Ein perfekter Freund, on filmattu. Suter on myös kolumnisti ja käsikirjoittaja.
Kirjan alku ei ole kovin omaperäinen. Tutkiva journalisti Fabio Rossi herää sairaalassa, eikä tiedä, miksi on siellä, eikä tunnista naista, joka käy katsomassa häntä. Fabio on saanut iskun päähänsä. Iskun seurauksena hän ei muista mitään viidenkymmenen päivän ajalta. Kun Fabio pääsee sairaalasta, hän alkaa täyttää muistinsa aukkoa. Menneitä kadonneita päiviä etsiessään hän tutustuu tuntemattomaan itseensä. Kirjassa on lauseita kuten "Fabio oli muuttunut taas itselleen hiukan tuntemattomammaksi.", "Nyt hän kysyi itseltään, kumpi on pahempaa: muistaa vai unohtaa.", "Hän tunsi itsensä vieraaksi omassa elämässään." (käännökset minun).
Ein perfekter Freund tulkitaan ilmeisesti usein rikosromaaniksi. Ennen loukkaantumistaan Fabio on ollut kollegansa Lucas Jägerin (täydellisen ystävän) kanssa suuren jutun jäljillä. Kysymys on prioneista ja Sveitsin ylpeydestä, suklaan tuotannosta. Kun Fabio alkaa tutkia juttua uudelleen, hän tekee hämmästyttäviä löytöjä. Suurimmat paljastukset koskevat kuitenkin häntä itseään, eivätkä ole aina miellyttäviä.
Ein perfekter Freund oli minusta mielenkiintoista luettavaa. Suurin syy oli kirjan kotimaa. En edes muista, olenko lukenut aiemmin muita sveitsiläisiä kirjoja kuin Johanna Spyrin Pikku Heidi -kirjat.
Martin Suter: Ein perfekter Freund
Diogenes Taschenbuch 2003. 338 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.