David Nichollsin kirjasta Sinä päivänä on kirjoittanut niin moni (mm. La petite lectrice, Tuuli, Laura, Karoliina ja Hanna), että minun kirjoitukseni lienee tarpeeton. Blogia aloittaessani päätin, että yritän kirjoittaa kaikista lukemistani kirjoista, joten kirjoitanpa lyhyesti tästäkin. Sain kirjan ennen joulua Valkoisen kirahvin arvonnasta.
Kirjan idea 'siitä päivästä' kahden ystävän, Emman ja Dexterin, elämän seuraamisessa on sinänsä mainio. Mutta viisisataa sivua pitkässä kirjassa on alussa sivukaupalla löysää jahkaamista siitä, mennäänkö sänkyyn vai eikö mennä. No, kirja paranee vähän, kun elämään tulee muuta ajateltavaa ja sitä koskettavuutta, jota kannessa mainostetaan. Minulle tuli lukiessani mieleen elokuva Kun Harry tapasi Sallyn, ja sivulla 221 Emman silloinen asuinkumppani Ian sanookin illalla ulos menosta keskusteltaessa: "Mitä, Harry ja Sally ja minä? Ajai, enpä oikein usko." Emman ja Dexterin tapaamisten ajoitus taas muistutti toisesta elokuvasta eli filmistä Neljät häät ja yhdet hautajaiset. Koko kirjan aikana en oppinut pitämään Dexteristä. Minusta hän oli oikeasti ääliö. Eikä Emmakaan nouse suosikkisankarittarieni joukkoon.
Sinä päivänä oli minulla kesken, kun Blogistanian Globalian tulokset julkistettiin. Sinä päivänä tuli kolmanneksi. En osallistunut äänestykseen, koska en ollut lukenut yhtään vuonna 2011 suomeksi julkaistua käännöskirjaa. Jos olisin osallistunut, en olisi äänestänyt tätä kirjaa.
David Nicholls: Sinä päivänä
Suomentanut Sauli Santikko
Otava 2011 (alkuperäinen 2009). 505 s.
Minäkin luin tämän tuoreeltaan jo kesällä, enkä myöskään kauheasti ihastunut. Toki pidin näppärästä ideasta, mutta kritisoin aika lailla samoja asioita kuin sinäkin, eli ensinnäkin turhaa laajuutta, sitten henkilöitä. Dexter ON ääliö, ei voi mitään. Ja voisi Emmakin hieman pontevampi olla :)
VastaaPoistaMinua tämä kirja on kiinnostanut siitä saakka, kun joku kertoi, että kirjailija on käsikirjoittanut suosikkirarjani "Rimakauhua ja rakkautta". Innostusta on kyllä jonkin verran laskenut sinun ja jonkin muukin viileähköt arvostelut. Luen ehkä, jos kohdalle sattuu.
VastaaPoistaMinä olin lukenut muutamia 2011 suomennettuja kirjoja, mutta mikään niistä ei ollut niin hyvä, että olisin niitä halunnut äänestää, jotan jätin myös Globalian väliin.
Minulle tämä on tulossa lukuun ihan kohta englanniksi. Ihan hyvä pitää odotukset neutraalihkolla tasolla kun osa on ihastunut ja osa ollut viileämpi. :)
VastaaPoistaMinäkin luin tämän kesällä. Pidin ja viihdyin, mutta Globalia-listalleni kirja ei noussut, koska viime vuonna ilmestyi parempiakin. Silti Nichollsin teksti vetosi ainakin omaan ikäpolveeni (70-l syntyneet) tarpeeksi ja luulen lukevani jotain Nichollsia jatkossakin.
VastaaPoistaKiva lukea arviosi tästä. Yritän saada kirjan luettavakseni, sillä välillä on mukava lukea tällaista "ihmissuhdesoppaa". Monet ovat rakastaneet tätä kirjaa, toiset suhtautuneet viileämmin; kiinnostaa muodostaa oma mielipide.
VastaaPoistaKirsi, tästä kirjasta on niin monta blogitekstiä, että en tullut lukeneeksi sinun kirjoittamaasi. Minusta on mukavaa, että joku koki kirjan samoin kuin minä. Useimmat lukemani jutut kehuivat.
VastaaPoistaJaana ja Maria, oma mielipide kannattaa tietysti muodostaa. Tämä kirja on jonkin verran jakanut lukijoita, useimmat ovat pitäneet.
Linnea, Karoliina epäili omassa kirjoituksessaan, että Sinä päivänä olisi parempi alkukielellä kuin suomeksi.
Katja, minäkin arvelin, että vuodelta 2011 täytyy olla parempiakin käännöskirjoja kuin tämä.
Joo-o. En oikein ymmärrä kirjan ympärillä liikkuvaa kohua. Minua kirja tylsistytti. Karmivaa tunnustaa, mutta jätin sen kesken. Koska moni on siitä kuitenkin pitänyt, oli hyvä antaa kirja eteenpäin. Ehkä se nyt jatkaa matkaansa....
VastaaPoistaValkoinen Kirahvi, siis sinäkään et pitänyt! Minulla ei ole tapana jättää kirjoja kesken, eikä antaa niitä eteenpäin, ainakaan niin kauan kuin tilaa riittää.
VastaaPoistaMinä pidin tästä lukiessani, mutta loppuun päästyäni olin vähän pettynyt. Sujuvaa luettavaa, mutta minullekaan tästä ei jäänyt sellainen jälkimaku, että olisin nostanut Globalia-listalle.
VastaaPoistaJaa-a. Kiinnostavaa lukea tällainen toisenlainen näkökulma. Aiemmat Sinä päivänä -kirjoitukset, jotka olen lukemut, ovat olleet kehuvia.
VastaaPoistaEn tiedä, jotenkin kuvittelen, että saattaisin olla tämän kirjan tarpeessa juuri nyt. Ehkä tarve menee ohitse, sillä kirjastolainapino on tällä hetkellä korkea, ja siinä on edettävä. :-)
Luru, niinhän se on, Sinä päivänä on sujuvaa luettavaa. Minä vain en innostunut.
VastaaPoistaPaula, voisihan tämä sopia sinulle. Monet ovat pitäneet. Kirja on nopealukuinen ja huomaat varmasti pian, pidätkö vai et.
Minusta tämä oli todella ihana ja valloittava! Mutta ehdottamasti tämä oli niitä, jotka oli arvioitava omassa, kevyessä genressään. Ei tämä elämää suurempaa kirjallisuutta tietenkään ollut, mutta minulle tiettyyn hetkeen ja mielentilaan ah, niin täydellinen. Vähän samalla tavalla kuin "Rimikset" tai vaikka elokuva "Rakkautta vain".
VastaaPoistaKaroliina, tämä voi sopia jonkun lukijan omaan hetkeen hyvin, ymmärrän sen.
VastaaPoistaHyvä Margit :)
VastaaPoistaTeosta en ole lukenut, mutta en yleensä pidä jahkailusta enkä sen kuvailusta.
Olen itsekin hyvin harkitsevainen, mutta en rasita jahkailullani muita :)
Jokke, tätä kirjaa olisi hyvin voinut tiivistää!
VastaaPoistaMyöskään mie en tästä pitänyt. Dexterin vastenmielisyys oli mielestäni melkeinpä teennäistä, eikä idea oikein kanna niin monen sivun verran. Ja juonenkäänteetkään eivät oikein yllättäneet, tuntui, että tässä nyt vain virutetaan samaa kasettinauhaa oikein vuositolkulla. Toisaalta pelkkää lukuromaania metsästävä kokematon lukija voikin hurmaantua ikihyviksi. Tiedä häntä.
VastaaPoistaNiinkuin minunkin kirjoitukseni saamista kommenteista näkyy, tämä kirja on jakanut lukijoita. Ihan hyvä niin. Ei meidän kaikkien tarvitse pitää samoista kirjoista.
Poista